Enää ei olla erakoita

Synnyin isäni Paavon nimipäivänä 25.1., jolloin perimätiedon mukaan talven selkä taittuu.Tätä nykyä mitään talvea ei ole ollut moneen viikkoon. Vesikelissä taapersin moikkaamaan luokkakavereitani, joille tarjosin kuplivaa juomaa. Blankon pyöreän pöydän ympärille meitä ilmaantui kahdeksan. Kuulun muinaisen luokkamme "nuoriso-osastoon". Me viisi jäsentä olemme syntyneet 1941, muut jonakin aikaisempana vuonna. Maailma oli silloin ihan muuta kuin tänä vetisenä vuonna, sillä tiukat pakkaset paukkuivat vielä helmikuussa, jolloin kaksi seuraavaa nuoriso-osastolaista äiteineen paleli Heidekenin synnytyssairaalassa. Tapahtuman muistoksi laseissa kuplii taas, kun tavataan lounaalla helmikuun lopulla.

 

Mutta: eräänä tammikuisten juhlapäivien iltana taivas rusotuksellaan lupasi pelkkää hyvää, kun seuraava syntymäpäiväsankari, miniän äiti,  saapui Tampereelta Turkuun. Hän on minua viisi päivää nuorempi.

Lauantaina 28.1. meidät kaksi mummua vietiin konserttisaliin parhaille paikoille nauttimaan puhallinmusiikista kera laulajien. Tuhatpäisen yleisön mukana innostuin minäkin pitkästä aikaa taputtamaan ylen määrin, vaikka laulajien ääni usein hukkui soittajien muhkeaan musiikkiin.

 

Eikä tässä vielä kaikki. Sunnuntaiksi kokoonnuttiin tyttärellä ja vävyllä vahvistettuina brunssille Gräddaan. Lisämausteena saimme erinomaista palvelua. Kaunis ympäristö Aurajoen rannalla arkkipiispan palatsin naapurissa kohotti sekin mielialaa.

Hyvässä tunnelmassa vahvistui ajatus käväistä mummujen kesken Kööpenhaminassa moikkaamassa yhteistä lapsenlasta, Niinaa. Ehkä hanke toteutuu keväällä. Miniä kokeneena matkanjärjestäjänä hoitelee tarvittaessa liput ja hotellivaraukset.

Huomaan, kuinka mainiota on lähteä liikkeelle. Pääsivät vallan unohtumaan niin korona kuin muut rajoitteet.

Ilkalle ja Suskulle kauniit kiitokset virvoittavista antimista!

 

Brunssilla

Kuvassa näkyvä neitonen, Niina, täytti eilen täydet 20 vuotta. Tänään asialle skoolattiin Samppalinnassa brunssitarjoilusta nauttien. Yksi ja toinen meistä pöydän ääreen istahtaneista tunnusti olevansa eka kertaa brunssilla. Siihen kuulemma kuuluu shamppanja. Niinpä laskun maksaja tilasi itselleen ja minulle, äidilleen, lasillisen. Muut tyytyivät veteen.

Omeletti on toinen välttämättömyys brunssilla. Minulta se jäi väliin. Olisi kuulemma kannattanut maistaa, sillä niin mainio lohitäytteinen herkku kannettiin suoraan paistinpannulta aterioitsijan eteen.

Runsas valikoima sekä kylmiä että lämpimiä ruokia tarjosi ylen määrin elämyksiä. Aterian päätteeksi maistui vielä yksi jos toinenkin makea suupala kahvi kanssa. Että sellainen onni potkaisi tänä lauantaina onnittelijaa, joka porhalsi paikalle kauhat kauniisti samaan pakettiin käärittynä. Lahjaidean keksin taannoin, kun pojantytär tarjosi kämppäkaverinsa kanssa minulle lounaaksi erinomaista tomaattikeittoa. Sen lusikoiminen kattilasta lautaselle oli semmoista lipomista, että siinä soppaa säästyi. Silloin naureskeltiin, että varmaan joku huomaa tuoda uuteen huusholliin tupaantuliaisiksi kauhan. Eipä ollut ilmaantunut, joten minun hommaamani valikoima osui tosi tarpeeseen.

Muuten: kuvan nuori mies, Elias, ei ole se kämppäkaveri, joka oli osallisena tomaattisoppaan. Eliaksen kylläkin näkee usein yhdessä päivänsankarin kanssa. Parin viikon kuluttua molemmat tulevat minun luokseni, sillä olen pulassa. Kaipaan opastusta sukutarinan taittamisessa, ellen peräti koko homman teettämistä jollakulla muulla. Elias lupasi katsoa, miten puuha olisi hoidettavissa. Vähintään hän voisi lähes ammattilaisena tehdä julkaisuun komean kannen. Näin ne auliit nuoret näyttävät taitonsa ja kykynsä!

Oli hauska taas havaita, kuinka vanha pitsihuvila Aurajoen tuntumassa korkean mäen juurella on pitänyt kutinsa. Toivoa sopii, että syntymäpäiväsankari säilyttää vuosien karttuessa kuosinsa yhtä hyvin kuin tämä Turun kuulu ravintola. Huomaan myös, että hauskat pikku synttärikemut voi järjestää vaikkapa kutsumalla porukkaa brunssille.Kiitos!