lauantai 14. marraskuuta 2015

Brunssilla

Kuvassa näkyvä neitonen, Niina, täytti eilen täydet 20 vuotta. Tänään asialle skoolattiin Samppalinnassa brunssitarjoilusta nauttien. Yksi ja toinen meistä pöydän ääreen istahtaneista tunnusti olevansa eka kertaa brunssilla. Siihen kuulemma kuuluu shamppanja. Niinpä laskun maksaja tilasi itselleen ja minulle, äidilleen, lasillisen. Muut tyytyivät veteen.

Omeletti on toinen välttämättömyys brunssilla. Minulta se jäi väliin. Olisi kuulemma kannattanut maistaa, sillä niin mainio lohitäytteinen herkku kannettiin suoraan paistinpannulta aterioitsijan eteen.

Runsas valikoima sekä kylmiä että lämpimiä ruokia tarjosi ylen määrin elämyksiä. Aterian päätteeksi maistui vielä yksi jos toinenkin makea suupala kahvi kanssa. Että sellainen onni potkaisi tänä lauantaina onnittelijaa, joka porhalsi paikalle kauhat kauniisti samaan pakettiin käärittynä. Lahjaidean keksin taannoin, kun pojantytär tarjosi kämppäkaverinsa kanssa minulle lounaaksi erinomaista tomaattikeittoa. Sen lusikoiminen kattilasta lautaselle oli semmoista lipomista, että siinä soppaa säästyi. Silloin naureskeltiin, että varmaan joku huomaa tuoda uuteen huusholliin tupaantuliaisiksi kauhan. Eipä ollut ilmaantunut, joten minun hommaamani valikoima osui tosi tarpeeseen.

Muuten: kuvan nuori mies, Elias, ei ole se kämppäkaveri, joka oli osallisena tomaattisoppaan. Eliaksen kylläkin näkee usein yhdessä päivänsankarin kanssa. Parin viikon kuluttua molemmat tulevat minun luokseni, sillä olen pulassa. Kaipaan opastusta sukutarinan taittamisessa, ellen peräti koko homman teettämistä jollakulla muulla. Elias lupasi katsoa, miten puuha olisi hoidettavissa. Vähintään hän voisi lähes ammattilaisena tehdä julkaisuun komean kannen. Näin ne auliit nuoret näyttävät taitonsa ja kykynsä!

Oli hauska taas havaita, kuinka vanha pitsihuvila Aurajoen tuntumassa korkean mäen juurella on pitänyt kutinsa. Toivoa sopii, että syntymäpäiväsankari säilyttää vuosien karttuessa kuosinsa yhtä hyvin kuin tämä Turun kuulu ravintola. Huomaan myös, että hauskat pikku synttärikemut voi järjestää vaikkapa kutsumalla porukkaa brunssille.Kiitos!

5 kommenttia:

ketjukolaaja kirjoitti...

Enpä ole minäkään koskaan brunssilla käynyt, samppanja olisi kyllä minun taloudessani liikaa vaikka joku sen tarjoaisikin, mutta kieltämättä ryyppy kirkasta voisi maistua. Kauhat ovat aina tarpeen, miten he ovat tulleet toimeen ilman niitä?

Onnea vain sankarille ja onnea sukutarinan taittoon!

Lissu kirjoitti...

Kiitos toivotuksista. Iso onni on se, kun saan homman käsistäni. Kovaa työtä tarvitaan vielä himpun verran lisää.

tuulikki kirjoitti...

Hauska tapaa viettää synttäreitä! Brunssilla toki olen ollut, vaan taitaa olla aikaa siitä, kun viimeksi olin. (Lasketaanko ruotsinlaivojen brunssiaamiaiset? No sitten ei ole kuin parisen vuotta aikaa.)

vanski kirjoitti...

Kuinka oletkin säästynyt brunssilta , vaikka Sirkku on ystäväsi !!? Siellä olen joskus brunssaillut ja kyllä sitten nämä maailmanmatkaajat hienostelivat aikoinaan , toisen ammattiin kun jo moinen kuuluu .Shampanja tosin jää usein lasiin ...Tässä elämänvaiheessa aikataulu ei kyllä anna aihetta brunssailuun , taidan olla vielä unten mailla brunssin aikaan...mutta hyvältä kuulosti ! Nälkäkin tuli .

Lissu kirjoitti...

Totta tosiaan, laiva-aamiaiset voivat hyvinkin käydä brunssista. Ehkä minäkään en ollut ihan uuden asian äärellä kuin luulin. Mitä Sirkkuun tulee, niin pitkä matka kai selittää sen, ettei meikäläistä ole nähty sirkuttamassa puolilta päivin runsaan tarjoilun äärellä.