Näytetään tekstit, joissa on tunniste Feliks Onnellinen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Feliks Onnellinen. Näytä kaikki tekstit

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Waltaria vitkalleen



Hyvin pitkään viipyi lainaksi saatu Mika Waltarin Feliks Onnellinen (1958, 5. painos)  millä pöydällä milloinkin. Vasta viime viikolla otin ja luin kirjan. Myönnän, että taattua Waltari-laatua kirjan 211 sivulta löytyy.

Enin osa tapahtumista koetaan noin vuorokaudessa. Henkilöitä on pitkään vain yksi, tilastovirkailija Feliks Tienhaara, sitten mukaan ilmestyy toinen mies Erkki Järvenperä, professori, lopulta vielä kolmas, insinööri Markku Marttinen. Miehet uppoutuvat pohtimaan isoja kysymyksiä ravintolassa. Marttinen saa äkkinäisen sappikivikohtauksen ja viedään hotelliin. Ennen kuin lääkäri ehtii paikalle, Feliks, tämä 'onnellinen', on täyttynyt jumalallisesta innoituksesta, pannut kätensä tieteeseen uskovan Marttisen kipeälle vatsalle ja - kipu kaikkoaa! Käsittämätön ihme jättää jälkensä kaikkiin kolmeen. He lähtevät kukin suuntaansa. Feliks kokee vielä yhden kriisin yksin kotonaan, mutta siitä selvittyään hänen elämänsä kirkastuu.

Kiinnostuin tästä suppeahkosta teoksesta, kun olin lukenut Valtakunnan salaisuuden (1959)  ja heti sen perään Ihmiskunnan viholliset (1964) ja kuullut, että nämä kolme romaania liittyvät toisiinsa. Feliks on alkusoitto, jossa lukija joutuu mukaan uskonnolliseen kriisiin. Valtakunnan salaisuus vie Jeesuksen elämään ja kristinuskon syntyyn. Ihmiskunnan viholliset leväyttää lukijalle freskon Roomasta Neron aikoihin, jolloin kristittyjen salaseurat vääjäämättä levisivät, vaikka niitä raa'asti vainottiin.Waltarin tuotannon viimeinen huippu kohoaa siis uskonnollisista aiheista.

On hyvä, että lopulta onnistuin lukemaan myös Feliks Onnellisen ja sain nujerretuksi vastarintani. Koin vaikeaksi Feliksin pakkomielteisen kuljeskelun kaduilla etsimässä ihmistä, jolle voisi julistaa armahdusta. Lukeminen rupesi sujumaan vasta sitten, kun tarinaan ilmestyi Feliksin luokkatoveri, professori Marttinen. Lisäsäväyksen tarjosi kolmas mies, Marttisen tuttu. Miesten filosofisiin pohdiskeluihin en tuntenut vetoa sen enempää kuin Feliksen henkiseen kriisiin. Se on kuitenkin myönnettävä, että Waltarin asiantuntemus havahdutti. Hänen omista kriiseistään ja teologian opinnoistaan olen lukenut Panu Rajalan luomasta elämäkerrasta ja muualtakin. Feliks Onnellinen ja myös tarinan molemmat muut mieshenkilöt saattavat edustaa kirjailijan persoonan eri puolia, jotka kamppailevat hänen mielessään. Sellaisesta draamasta taitava tekijä kykenee luomaan tiiviin, hallitun romaanin. Sitä ymmärrän arvostaa.

Kauniiksi lopuksi tarjoilen Feliks Onnellinen -löytöjä netistä. Kummankin tekstin kirjoittaja on paneutunut lukemaansa siten, että pystyy valottamaan Waltarin teosta antoisasti.

http://librarian-or-cybrarian.blogspot.fi/2010/07/waltari-felix-onnellinen.html

http://suketus.blogspot.fi/2015/01/mika-waltari-feliks-onnellinen.html