Uimarin onnea

On lampi, on laituri, on lämmintä vettä, on kesähellettä! Tämä jos mikä on onnea kaiken koleuden jälkeen. Väliäkös siitepölystäkään, jota lilluu pinnalla, kun nyt pääsee kepeästi portailta veteen niin, etteivät varpaat yllä pohjaan. Ja tämmöinen pohjavesilampi on melkoisen puhdas, vaikka linnut jättävätkin omat jälkensä niin veteen kuin vasta pari päivää paikoillaan olleeseen laituriin.

Pikkuisen onnea häiritsee se, että lammen keskustassa näkyy taas uistinvitaa. Sitä on alettava oitis kitkeä, kunnes ehkä tuonnempana pulmaan saadaan pysyvä ratkaisu. Olen kuullut, että löytyy valoa läpäisemätöntä materiaalia, jota kannattaa levittää riittävän laajasti jäälle ja sen päälle hiekkaa. Kasvuston pitäisi tukehtua valon puutteessa. Ehkäpä ensi talvena tämäkin työ tehdään. Siihen tarvitaan meiltä lammen rannalla viihtyviltä yhteistä yrittämistä. Liiat vesikasvit on syytä häätää, jottei lampi pääse kasvamaan umpeen.

Laiturin vihkitoimituksesta tuskin käy tämän päiväinen pikauinti. Testistä hyvinkin. Laiturin asentaja voi olla huoletta: ei ole valittamisen aihetta. Semmoista nuori mies hiukan pelkäsi, kun joutui hoitamaan työnsä minun Porvoon-reissuni aikana.

Vaikka mittari ilmoitti veden lämmön 21-asteiseksi, kastautuminen teki hiukan tiukkaa, niin kuin aina. Lopulta solahdin uimasilleni ja saman tien takaisin. Naamasta näkyy, että vilpoista on. Mutta ei aikaakaan, kun painelin uudestaan veteen. Silloin homma rupesi jo näyttämään vallan  muulta kuin hätäkastautumiselta.

Laituriekskursio

Piti lähteä kauas meren saareen asti katsastamaan laituria. Melkoisen pelin vävy olikin hankkinut paikkaan, jota ei voi mitenkään sanoa helpoksi. Kovat tuulet painavat ulapalta, talvella jäät ryskyttävät. Monta laituria talvet ovat jo vieneet mennessään takavuosikymmeninä. Tämä viimeisin on vakaasti sijoillaan yhden talvikoettelemuksen jäljiltä ja meinaa kuulemma pysyä tulevinakin talvina.

Tämmöinen ponttonilaituri mukautuu mukavasti veden korkeusvaihteluihin. Niitä riittää myös mökkilammella, muttei muita kuvan komistuksen vaivoja. Ei murjo myrskyaalto eivätkä jäämassat paina, kun lammen pinta-alaa lienee vain 70 m x 100 m. Niinpä vävy ehdottaa, että hommaisin omilla puutolpillaan seisovan laiturin, jolle voisi rakentaa myös kaiteen toiseen laitaan ja tietysti uimaportaat laiturin päähän. Pikkuisen nyt mietityttää, miltä semmoinen rakennelma näyttäisi matalan veden aikaan. Ettei vain portailta joutuisi tekemään jonkin sortin pellehyppyä veteen päästäkseen....

Toistaiseksi toimin kuin kuvan Tirri-neiti. Painelen rannasta veteen turhia tuumailematta. Näillä hellelukemilla lammessa tulee polskituksi pari kolmekin kertaa päivässä. Vesi on tuntuvasti viileämpää kuin ilma, muttei sentään niin viileää kuin merellä. Siellä olisi tainnut jäädä uimatta ilman laituria. Mutta kun portailta pääsi sujauttamaan itsensä veteen, homma tuli hoidetuksi. On kuitenkin myönnettävä, että lempeisiin lampiuinteihin tottuneena uiminen aallokossa jäi pikaiseen käännökseen.