Rankan tarinan seuraamisen ohessa huomasin tarkata, kuinka taiten valaistus- ja sääoloja varioimalla, lähikuvin, kuvarajauksin, äänin ja muin elokuvakerronnan keinoin syntyi yhtä mykistävä elokuvaelämys kuin aikoinaan Andrzej Wajdan ja Krzysztof Kieslowskin leffoista. Kummankin työtoverina Holland on ollut. Näyttelijävalinnat ja heidän nyansseja myöten osuva tulkintansa toteuttavat autenttisuuden vaikutelmaa. Katsojana minusta tuntui kuin olisin päässyt osalliseksi järkyttävistä tapahtumista. Väkisinkin pohdin muun muassa sitä, mitä itse olisi tehnyt äitinä, jonka lapset eivät suostu alistumaan neuvostokomentoon ja ryhtyvät huimapäiseen vastarintaan. Vaikeata oli muistella omia poliittisia kiivastuksia leffan tapahtumavuosilta. Onnekseni olin jo kahden melko ison lapsen äiti, jonka piti hoitaa sekä perheen huushollia että myös opiskelujaan.
Suotta ohjelmasta ei ole puhuttu syksyn televisiotapahtumana. Tässä Yle Areenan esittelyä sarjasta:
Palava pensas alkaa, kun Prahan kevät on muuttunut epätoivon talveksi. Tammikuussa 1969 Prahan ydinkeskustassa Václavin aukiolla syttyy ihmissoihtu keskellä kirkasta päivää: opiskelija Jan Palach sytyttää itsensä palamaan vastalauseena neuvostomiehitykselle.
Viranomaisten salailuyrityksistä huolimatta tieto teosta leviää, Palachin hautajaisista kasvaa suuri mielenosoitus, ja polttoitsemurhia tehdään lisää. Moskovasta johdettu valtakoneisto alkaa mustamaalata marttyyrinä pidetyn Palachin muistoa. Palachin äiti ja veli haluavat puhdistaa kuolleen pojan maineen, mutta kukaan ei uskalla asettua vallanpitäjiä vastaan. Lopulta omaiset saavat asianajajakseen nuoren juristin Dagmar Burešován.
Palava pensas esittää kysymyksiä, jotka resonoivat myös tässä ajassa: Millaisia uhrauksia olet valmis tekemään oikeuden puolesta? Entä oman ja läheistesi turvallisuuden? Miten elää maailmassa jossa valhe voittaa totuuden?
Tšekkiyleisölle Palava pensas on ollut shokki, puhdistava paluu ahdistaviin muistoihin. Tarinan jälkinäytöksestäkin on jo 25 vuotta: samettivallankumous nosti Palavan pensaan päähenkilön vapaan Tšekkoslovakian ensimmäiseksi oikeusministeriksi.
Tämä mestariteos on yhä nähtävissä Ylen Areenan kautta, mutta vain viikon verran. Siksi tarjoilen linkit joka osaan, että halukkaat löytävät ohjelmat helposti:
Uusi sarja (Horící ker) 1/3. Prahassa tammikuussa 1969 opiskelija sytyttää itsensä tuleen vastalauseena miehitykselle. Propagandakoneisto mustaa miehen maineen, mutta omaiset aikovat panna vastaan. http://areena.yle.fi/tv/2187975O
Poliisi on mustamaalannut polttoitsemurhan tekijän. Se myös painostaa Palachin omaisia. Perheen asianajaja Buresová etsii vapauttavia todisteita, mutta poliisi vahtii heidän jokaista liikettään. http://areena.yle.fi/tv/2187972
Saavatko Jan Palachin omaiset puolueettoman oikeudenkäynnin? Vaikkei oikeus voittaisikaan, Palachin muisto jää kytemään vuosikymmeniksi. Se viitoittaa Tshekkoslovakian tulevaisuutta ja koko maailmanhistoriaa. http://areena.yle.fi/tv/2187975
Se että Jan Palachin hauta hävitetään ja hänen arkkunsa poltetaan, ei tuota sitä tulosta, mihin vallanpitäjät tähtäävät. Palachin muisto jää kytemään, kunnes hiillos roihahtaa täyteen liekkiin 20 vuotta myöhemmin. Silloin itse Neuvostoliittokin häviää. Totuutta sortovallasta ei toden totta kyetty polttamaan poroksi.
Jälkikirjoituksena liitän mukaan vielä yhden Jukka Lindforsin tekstin:
Tšekkoslovakian miehitys
”Prahan kevät” sai tylyn lopun elokuussa 1968, kun Varsovan liiton tankit vyöryivät maahan. Eurooppalaiselle uusvasemmistolle miehitys merkitsi masentavia näköaloja ns. ”inhimillisen sosialismin” suhteen. Sosialismin uudistus- ja liberalisointipolitiikkaa Tsekkoslovakiassa oli seurattu lännessä toiveikkaasti. Suomessa suhtautumisesta tapahtumiin tuli sittemmin jyrkän siiven kommunismin ja muun vasemmiston vedenjakaja.
