Kympillä iltavisiitille Pietarin Eremitaasiin

 

Äskettäin Eila vinkkasi FBssa virtuaalikierroksesta Pietarin museoissa. Tässä linkki:  https://www.facebook.com/itoursuomi/

Seurasin vinkkiä, avasin linkin ja ilmaisin kiinnostukseni. Amelia kysyi minulta, haluanko osallistua englanninkieliseen kierrokseen ke 11.11.2020 klo 18 - 20. Silloin kaksi paikkaa oli vielä varaamatta. Maksamalla kymmenen euroa tietylle tilille varmistin paikkani ja sain tarpeelliset aktivointilinkit Zoomiin. Muissa yhteyksissä Zoom on jo tullut tutuksi, ja yhteys aukesi melko tasan iltakuudelta. Etunimeni näkyi viiden naisen poppoossa, oppaasta myös naama. Hän mainitsi olevansa virallinen Eremitaasi-opas. Ja epävirallisesti minä odotin puhelin valmiina napsimaan kuvia blogin tarpeisiin.

Vuosia sitten olen vieraillut Pietarissa, mutten hengästyttävän laajassa Eremitasissa. Eilisillan kokemuksen jälkeen tuumin, että virtuaalikierros tarjoaa hyvän perustan valita määräkohteita viiteen rakennukseen esille pantuihin yli kolmen miljoonan esineen kokoelmiin. Kuulemma niihin tutustuminen veisi uutteraltakin vierailijalta kymmenen vuotta.

Omia koipia säästäen tutustuin mielihyvin komeisiin näkymiin, joita Eremitaasi tarjoaa sekä ulkoa että sisältä. Katunäkymistä aloitettiin, mikä auttoi museokokonaisuuden yleiskuvan hahmottamista.

 

 Kissa upeassa portaikossa muistuttaa Stalingradin piirityksen aikaisesta nälänhädästä, jolloin nälkä ajoi ihmiset syömään lopulta jopa lemmikkinsä. Seurauksena oli hiiri- ja rottapopulaatioiden yletön kasvu. Kun sota lopulta taukosi, kaupunkiin tuotiin kissoja hiiri- ja rottajahtiin.

 Keisarit ja keisarinnat ovat palkanneet ulkomaisia arkkitehteja luomaan mahtavuutta ilmentäviä rakennuksia säihkyvine interiööreineen. Suuret salit ja galleriat toistuvat. Kuvien ylälaidan teksti kertoo, missä milloinkin ollaan.

 

Pyhän Yrjön salissa keisari otti vastaan lähetystöjä ja muita virallisissa asioissa keisaria lähestyviä. Kaksipäisen kotkan symboliikka Venäjästä sekä euroopplaisena että aasialaisena valtakuntana korostaa mahtavuutta. 

Puolitoista tuntia vierähti rakennusten ihmeitä tutkaillessa. Sitten siirryttiin taideteoksiin. Niitä on esillä etenkin Talvipalatsin toisessa kerroksessa, josta nähtiin kartta. Esillä paljon eurooppalaisten taiteilijoiden töitä ja tsaarien elegantteja asuinhuoneita.

Toiseen kerrokseen kiivetään yleensä Jordanin portaikon kautta: häikäisevän edustusportaikon nimi viittaa loppiaisjuhlaan, jolloin tsaari perheineen askelsi portaita pitkin Nevan rantaan. Näillä toimin viitattiin Jeesuksen kasteeseen Jordan-virrassa ja haluttiin samastua siihen.

 Rembrandtista ja hänen vaiheistaan opas kertoi pitkään. Erityistarkasteluun pääsi taiteilijan maalaus  Danaesta ja sen vertailu Tizianin Danae-tulkintaan.

 

Italian renessanssille on varattu oma salinsa.

Kuvia selatessa menen yhä enemmän pyörälle päästäni. Liikaa kuvia ja tietoa kerta-annoksena! Silti eilen oli helppo pysytellä mukana, helpompi kuin oppaan perässä oikeasti museossa. Monelle tuttu lienee tilanne, jossa vastaanotto herpaantuu. Samoin kävi eilen virtuaalireissulla. Sen oli määrä päättyä iltakahdeksalta, mutta homma jatkui jatkumistaan. Niinpä irrottauduin vähin äänin porukasta hiukan vaille puoli yhdeksän. Tarjosin läksiäisiksi oppaalle kiitosviestin tekstinä, ja huokaisin pitkään.

Taidan osallistua toiste virtuaalireissuun, sillä tänään minulle ehdotettiin tutustumista Skotlannin ylänköihin. En kuitenkaan vielä ilmoittautunut...

 

Voimataidetta Turussa

Turun taidemuseon alakerrassa on meneillään mittava katsaus Emil Nolden taiteeseen. Museon mukaan näyttely on toteutettu yhteistyössä Seebüllissä toimivan Nolde Stiftungin kanssa, ja se on esillä Suomessa ainoastaan Turussa. Niinpä ainakin keskiviikkona iltapäivästä monet olivat suunnistaneet museoon erikoisuuksia katsomaan.

Ensimmäisessä salissa juutuin tuijottamaan maalausta, jota hallitsevat uhkaavat pilvet niitylle pysähtyneiden varsojen yllä. Mitähän taiteilija kuvallaan kertoo? Näyttelyselosteen mukaan  "vuoden 1909 vaiheilla hän omaksui Saksassa uusinta uutta edustaneen ekspressionismin. Järeän tyylittelevästä ja voimakasvärisestä ekspressionismista tuli hänen tavaramerkkinsä."

Tupakoiva tyttö on esillä sekin heti ensimmäisessä salissa, samoin muutama muu naishahmoinen maalaus puutarhassa.

 

Erityisen vahvasti Nolde näkyy tulkinneen myös hänelle tärkeitä pohjoissaksalaisia maisemia. Niissä häämöttää usein rakennus kuin muistumana lapsuuden kodista. Uhkaavan komeat pilvimuodostelmat pakottavat nekin katsomaan kuvaa tarkasti, samoin meri- ja dyynihahmotelmat.

Tyko Sallinen tuli väkisin mieleen sekä perhettä että naisfiguuria esittävän maalauksen äärellä. 

Akvarellejakin on esillä paljon. Niiden kuvia näkee parhaiten linkkiä klikkaamalla. Kameran silmä näet toisti heijastuksia vastapäisistä ripustuksista ja myös minusta itsestäni kuvaamassa.

Pitkän uransa mittaan Nolde päätyi vakaasti kannattamaan kansallissosialismia, mikä ei pelastanut hänen teoksiaan joutumasta julistetuksi rappiotaiteeksi. Niitä takavarikoitiin. Moista taidetta ei Hitlerin Saksassa suvaittu. Edes maalaustarvikkeita ei myyty enää tälle taiteilijalle. Niinpä hän siirtyi akvarelleihin, sillä maalaamista mies ei jättänyt edes vanhana. Vapautensa hän säilytti natsiaikanakin ja sai asua itse suunnittelemassaan Noldehausissa.

Yksi ratkaisu hyväksyntään yltämiseksi oli mallien etsiminen upeasta puutarhasta. Muhkeita kukkamaalauksia onkin näyttelyssä esillä runsaasti.

Vain yhden muotokuvan löysin hienosti ripustettuna omalle seinälleen kapeassa tilassa.
Se lienee omakuva 1950-luvun alkuvuosilta.

Huomiota kiinnitti taulujen kehystys. Kaikissa on yhtäläiset ruskeat, leveähköt puuraamit. Niistä tulivat mieleen natsiaikojen ruskeapaitojen univormut. Tutkiskelin näet itseäni, sillä koetin selvittää, mitä natsivaikutteita maalauksista näkyy. Enpä erottanut oikeastaan mitään. Raamit tuskin riittävät todisteeksi. Itse työt ovat hienoja riippumatta tekijänsä aatemaailman antisemitismistä ja muusta ihmisvihasta. Voiko tosiaan olla niin, että voimallista taiteilijan kutsumusta kokeva maalari jakautuu mieleltään? Yhtäältä hän näkee ja kuulee sisäisiä kuvia, joita maalaa värikylläisesti. Toisaalta puhuu ja toimii äärimmäisen poliittisen suuntauksen mukaisesti. Ihmisessä riittää kummastelemista.

**********

Milloin on nyt?

Museomatka jatkui, sillä WAM esittelee parhaillaan erikoislaatuisia, aikaa pohdiskelevia teoksia. Ne jättivät minut niin ulkopuoliseksi, etten osaa sanoa näkemästäni mitään. Muutama video pysäytti tuumimaan ajan sisäkkäisyyttä. Siitäkään ei irtoa sen kummempaa. Installaatioista en saanut irti edes idean poikasta.

Mutta varsinainen ihme oli niin ikään Wäinö Aaltosen museossa virtuaalinen visiitti Pietarin Eremitaasin yhteen saliin. Ensi kertaa minua opastettiin käyttämään häkkyrää silmillä ja käsikapulalla ohjaamaan laserviivaa, kun se putkahti näkyviin salissa. Laserilla ulotuin lähelle jopa kattomaalauksia. Pikku haitaksi osoittautui se, että olo kävi horjuvaksi. Ihan helppoa ei muutenkaan ollut tottumattomana. Laser-osoitin näet tuppasi häviämään. Kokemus sinänsä avasi näkymiä tulevaisuuden mahdollisuuksiin ihan niin, kuin museoihmiset halusivat katsojille kertoa. Matkustamista voi vähentää vaikkapa virtuaalivisiitein taideaarteiden äärelle, kunhan hanke etenee.