Kelpaa katsella

 Uurastus mökillä on alkanut pikkupuuhilla. Niihin kuului viime kesänä pilkottujen puiden siirto autokatokseen, jonne autoa ei useinkaan tule ajetuksi. Etualan kuivatetut koivuklapit myyjä oli höveliyttään pinonnut seinän takana sijaitsevaan varastoon, josta pari päivää sitten siirsin ne muiden seuraksi katokseen. Tuli mukavasti tilaa varastoromppeille.

Vapun tienoilla alkavat hävitä kaikkien kaatuneiden ja kaadettujen puiden kannot, kun paikalle ilmestyy kaivinkone ja ehkä myös kantojen rouhija. Ainakin yksi koivu vielä kaadetaan. Siitä kertyy aimo kasa klapeja lisää, mikä saanee kirveen heiluttajan hikoilemaan pelkästä ajatuksesta. Hän näet tietää, mitä tuleman pitää, koska pilkkoi puut, huolehti niiden talvivarastoinnista ja nyt keväällä myös katokseen siirrosta. Tässä viime vaiheessa runsas viikko sitten minä huhkin hanslankarina, koska en saanut aikaan vakaita pinoja.

 Aurinkoisen maanantain innostamana pukkasin hiljan ostetun jouluruusunkin ulos. Ehkä se säilyy paleltumatta, koska näin jo viikko sitten erään talon seinustalla villisti kukkivia jouluruusuja, monta vuotta paikalla viihtyneitä. Ne siementävät runsaasti, mikä sisätiloissa tuntuu turhalta roskaamiselta.

Tiedä vaikka ensi vuonna istutuspaikalla kasvaisi isohko kasvusto jouluruusuja kilpailemassa tilasta valkokukkaisen rodon kanssa. Se on talvehtinut hienosti, tiedoksi etenkin ystäville Siuntioon. Nuput lupaavat komeita kukintoja, kunhan kesäkuulle ehditään.

 Ehdinpä tovin ihailla ja ihmetellä myös elämää lammella. Jokin iso vesilintujen parvi melskasi hetken vedessä, mutta rantaan ehdittyäni näin vain nokikanoja kisailemassa. Toinen pari uiskenteli kuva-alasta oikealle. Pahaksi onneksi pokkarikameran zoom ei riittänyt tuottamaan kunnon tulosta. On siis aihetta taas tarttua isoon Nikoniin. Siinä yksi alkavan kesän puuhista, joista aika ajoin vilautan näytteitä näillä sivuilla.