Pyörällä pääsee joelle

Mökkiläinen huilailee viikonloppua talvikodissa niin, että alkoi jo pitkästyttää. Niinpä alakerran emännän seurassa hyppäsin minäkin illan tullen pyörän selkään, eka kertaa koko kesänä. Oli tarpeen tarkistaa, joko riippusilta oli saatu korjatuksi ajokuntoon. Olihan se. Yli pääsi entistä tukevammin. Piti kumminkin hidastella, että ehti katsastaa jokinäkymää: rauhallista, kaunista kuin juuri ennen sadetta.

Tältä Aurajoki näytti iltakuudelta ylävirtaan Liedon kirkonkylän kohdalla. Kirkko peittyy puitten taakse kuvan oikeaan yläkulman. Kuvat puhelimen kameralla otettuja.


Ihailtavaa löytyi peltoaukeiltakin, sillä kypsä ja tanakkavartinen vehnä levittäytyy lähes silmänkantamattomiin. Jos poutaa piisaa, puimakoneet pörräävät tuota pikaa pelloilla. Tällaisia näkymiä ei mökkimaisemissa näe. Siellä on se lampi sekä metsää ja pajupusikoita, joiden kimpussa olen ahertanut jo pitkään Siitä aiheesta lisää tuonnempana.

Joki elää

Iltaviideltä upea sää pakotti minut pyörälenkille, kun lopulta tajuisin, että sisätöitä voi jatkaa toiste. Jo tutuksi tullut vähäinen Vääntelänkoski oli melko lailla paisuneena jonkinmoinen nähtävyys. Vesi virtasi niin vilkkaana, että pitihän se ikuistaa, vaikka taaskaan ei mukana ollut muuta kameraa kuin se, joka kännykästä löytyy - onneksi.

Miltähän tätä nykyä Nautelankoski näyttääkään, kun sateiden jäljet tuntuvat näin selvästi paljon alempana jokiuomaa? Kesäisestä liruajasta tuskin on enää murhetta. Käynpä tarkistamassa tilanteen.

Nautelankoski uinailee

Illalla tuli pyörällä kierretyksi alakerran emännän kanssa kunnon lenkki Liedon kirkolta Nautelankosken kautta takaisin. Koskella käytiin, koska kapoista Vintalantietä vinhasti kiitävät autot ja mopot hirvittivät niin, että piti lähteä karkuun. Entinen maantie, joka kulki nykyistä museosiltaa yli kosken, tarjosi hyvän oikopolun Vanhan Tampereen tien laitaan hiljan valmistuneelle kevyen liikenteen väylälle. Ennen kuin siitä päästiin nauttimaan, piti jäädä ihmettelemään, missä vesi ja kohina koskesta. Koski uinuu pelkkänä liruna!

 Enpä ole sitä ennen nähnyt näin puhtinsa menettäneenä. Onneksi matkassa oli edes kännykkä, jolla sentään hätätilanteessa saa talteen kuvan jos toisenkin. En tarkasti tunne tämän tai muiden koskien vuotuista vuolausrytmiä, joten pitänee käydä seurailemassa, milloin syyssateet nostattavat vedenpintaa ja tuottavat taas komeasti kuohuvaa koskinäkymää. Vielä jonkin aikaa jatkunee täysi lomameininki, sillä yläjuoksun vesi ei yllä lähellekään padon reunaa, kuten alakuvasta näkyy.

Etsii, etsii, muttei löydä

Liedon läpi virtaava Aurajoki kiinnostaa niin paljon, että tavan takaa tulee yritetyksi rantaan. Tänään oli vuorossa pyöräilyreitin etsiminen rannan tuntumasta. Turha homma! Sieltä täältä toki pääsee joen yli kapoisia riippusiltoja tai ihan oikeita maantiesiltoja pitkin, mutta rannat ovat visusti yksityisten omistamia ja heidän käytössään. Ensimmäiset kaksi kuvaa otin paremman puutteessa kännykän kameralla Vääntelän riippusillalta. Sen lähistöltä löytyy heikosti maastosta häämöttäviä rantapolkuja, mutta ei niille käy yrittäminen pyörällä. Siksi toiseksi polut johtanevat äkkiä umpiperään.

Viereistä kuvaa suurentamalla saanee näkyviin laitureita. Kauimmaiset ovat Aurajokeen laskevan Savijoen rannassa. Millekään niistä  satunnaisen soutelijan tai melojan tuskin sopii parkeerata. Muut eivät edes pääse laiturien lähelle. Onkijoille sentään näkyy löytyvän kaistale vapaata Aurajoen rantaa.

Kolmas kuva on kotinurkilta Liedon keskustan tuntumasta, jossa Teilipolkua pääsee riippusillalle ja joen yli. Oikeanpuoleisiin rantoihin rajautuu peltosarkoja, vasemmalla näkyy sekä käytössä pitkään olleita laitureita että yksi aivan uudenuutukainen veneineen kaikkineen. Jokainen niistä sijaitsee omakotitontilla: ei siis pääsyä ulkopuolisille. Omistajat vieraineen ilmeisesti uivat joessa, koska laitureilta johtaa helppokulkuisia portaita veteen.

Myös neljäs ja viimeinen kuva on Teilisillalta, tällä kertaa joen yläjuoksulle päin. Oikealla kuusten takana sijaitsee kunnan rakennuttama mattojen pesupaikka altaineen ja kuivatustelineineen. Ja kuinka ollakaan: kuusten ja hopeapajun välissä kasvavista rantamättäistä erottuu parin metrin levyinen, hiekkainen aukko. Siinä vissiin Liedon yleinen uimapaikka! Semmoinen sentään löytyi, vaikka rannat muuten pysyvät kulkijan ulottumattomissa paitsi Nautelankosken ympäristössä. Niin ja hyvässä lykyssä jokea pitkin pääsee hiihtämään kuten viime talvena.