Lieto-opiston kevätkausi päättyi tänään juhlaan kunnatalolla. Ohjelmavuorossa olleet ryhmät kokoontuivat hyvissä ajoin aulatiloihin. Viime hetken harjoituksiin kipaisin minäkin, niin kuin oli sovittu. Keskiviikkoaamujen jumpparyhmät vahvistettuna Ilmaristen ryhmäläisillä esiintyivät ohjaajansa
Ritva Selkilän kanssa ja jättivät samalla hyvästit suositulle vetäjälle, joka häipyy tuota pikaa eläkkeelle.
Kerran vielä tapaamme, sillä koko porukka on kutsuttu Ritvan asuinseudulle Livonsaareen toukokuun lopulla. Luulenpa, että hiukan meitä siellä liikutetaan. Jokunen saattaa myös liikuttua...
Kukaties tutut tiimipaidat tiivistävät kerran vielä yhteismeininkiä. Syksyllä paidatkin vaihtunevat, kun jumppa jatkuu uuden ohjaajan opastamana. Hän on jo käynyt esittäytymässä. Eiköhän homma ala sujua, niin kuin aina: yhden jäädessä pois, toinen tulee tilalle.
Hauskaa oli seurata läheltä pikkuisten valmistautumista. Äidit ja isätkin hääräsivät mukana, kun lasten ohjaaja keräili joukkuettaan. Kuvassa tilanne, jossa ollaan jo menossa esiintymään valtuustosaliin. Mikä huvittavinta, meidät vanhukset oli sijoitettu heti lapsosten jälkeen näyttämään, miten pysymme
Happy-musiikin tahdissa unohtamatta opeteltua koreografiaa. Alla kuva, jossa vielä jännitämme ennen esitystä.
R-tiimiläisten perään kuultiin railakasta musiikkia Euroviisuvoittajien tyyliin. Sitten areenalle pyrähtivät sulokkaat vatsatanssijat ensin triona, jossa hytkyvin esiintyjä olikin lajin monivuotinen opettaja ja alan tosi harrastajataituri, maailmaltakin oppia hankenut.
Yleisö haltioitui näyttävästä tanssista. Taputuksia tulvi pitkään, mutta minäpä otin ja häivyin kotiin.
Jäi kuulematta, kuinka mieskuoro kajautti komeat laulunsa keväälle ja mitä muuta tarjoiltiin. Onneksi sentään jo ennen tilaisuuden alkua katsastin esille tuotuja taideryhmien töitä. Talven mittaan on tehty isoja ja pieniä maalauksia eri tekniikoin sekä eloisan näköisiä patsaita metsäneläimistä. Mikäpä olisi osallistuessa joskus vaikka taideryhmien puuhaan. Syksyllä nähdään, keitä on missäkin ryhmässä. Tarjontaa onneksi piisaa, eikä matka ainakaan minua rasita, sillä opisto toimii pääosin aivan naapurissa.
