Muhkeat läksiäiset

Viime lauantai oli merkitty retkipäiväksi lähes sadan ihmisen kalenteriin. Jokainen merkkaaja kuului Ritva Selkilän ohjaamiin kansalaisopiston jumpparyhmiin Liedossa ja Aurassa. Talvella jo kuulimme, että Ritvalle koittavat eläkepäivät kevään tullen, mikä tulisi sävyttämään tuttua kevätretkeä. Oli näet määrä osallistua myös Ritvan läksiäisiin hänen kotonaan Livonsaaressa, jonka rannasta uuttera ohjaaja oli sinnitellyt työreissuilleen säässä kuin säässä. Ei ihan helppo homma, kun kauriitakin piti alvariinsa väistellä.

Jokakeväiseen tapaan retkeen liittyi asiapitoinen osuus. Niinpä bussi suuntasi ensin Livonsaaren yhteisökylään. Siellä meitä odotti Kuppari-Hanna valmiina opastamaan. Ensi alkuun Timo, Hannan mies, näytti, kuinka hirttä siirrellään ja veistetään nykyajan työkaluin. Pariskunnalla on yhteinen Hirsitikka-firma. Lisäksi Hannalla on oma hoitolansa tätä nykyä erinomaisissa tiloissa, ei enää kotipihan saunassa. Aviomies näet teki 10-vuotishääpäivän lahjaksi kauniin hirsimökin ja siihen mainiot tilat sekä kuppaamiselle että muille perinnehoidoille.

Iso porukka pääsi tutustumaan myös pariskunnan kotiin, joka saa sähkönsä omasta tuulivoimalasta. Jännää nähtävää riitti muuallakin.

Kävellen kiertelimme teitä ja kinttupolkuja katselemassa muun muassa savesta tehtyjä rakennuksia. Niiden seinät ovat klapin paksuisia. Klapit sitovat saviseosta, jonka raaka-aine on kaivettu lähipellosta. Pikkukuvassa erään eläkeläispariskunnan sauna. Korkeaa asuinrakennusta viimeistellään. Pian sinne muutetaan.

Kun soppalounas oli lusikoitu, bussi pujotteli kapeita teitä kohti Ritvan kotia. Perillä kajautimme lähes ensi töiksi mojovan läksiäisräpin virkun eläkeläisen iloksi. Kuvassa valmistaudutaan esitykseen, jonka sanat oli sovittanut kohdalleen Marja-Riitta Perttula. Lauluharjoituksista tosin oli kulunut niin kauan, että tyydyttiin hoitamaan homma resitoimalla. Hyvin meni. Koko Ritvan ohjaajanura tuli muistetuksi, samoin moni muu hänen elämänsä kohokohta. Niistä parhaita lienee ollut melko tuore avioliitto pitkäaikaisen avopuolison ja tarkan talonrakentajan kanssa.

Autotalliin järjestetty kuvaesitys takavuosien kevätretkistä nostatti mieleen lisää hyviä muistoja. Silti oli paras myöntää, että aika aikaa kutakin. Ritva on tehnyt vahvan osuuteensa ikäihmisten liikkuvaisiksi innostamisessa. Jatkoa seuraa, kuten keväällä kuultiin. Uusi ohjaaja aloittaa syksyllä. Silloin Ritva nauttii olostaan näissä avarissa maisemissa ja saa ensi keväänä täyspäiväisen kaverin omasta miehestään. Onnea kummallekin! Ja kauniit kiitokset iltapäivästä juhlaliputetussa Livonsaaren rannassa.

Kevään juhla

Lieto-opiston kevätkausi päättyi tänään juhlaan kunnatalolla. Ohjelmavuorossa olleet ryhmät kokoontuivat hyvissä ajoin aulatiloihin. Viime hetken harjoituksiin kipaisin minäkin, niin kuin oli sovittu. Keskiviikkoaamujen jumpparyhmät vahvistettuna Ilmaristen ryhmäläisillä esiintyivät ohjaajansa Ritva Selkilän kanssa ja jättivät samalla hyvästit suositulle vetäjälle, joka häipyy tuota pikaa eläkkeelle.

Kerran vielä tapaamme, sillä koko porukka on kutsuttu Ritvan asuinseudulle Livonsaareen toukokuun lopulla. Luulenpa, että hiukan meitä siellä liikutetaan. Jokunen saattaa myös liikuttua...

Kukaties tutut tiimipaidat tiivistävät kerran vielä yhteismeininkiä. Syksyllä paidatkin vaihtunevat, kun jumppa jatkuu uuden ohjaajan opastamana. Hän on jo käynyt esittäytymässä. Eiköhän homma ala sujua, niin kuin aina: yhden jäädessä pois, toinen tulee tilalle.

Hauskaa oli seurata läheltä pikkuisten valmistautumista. Äidit ja isätkin hääräsivät mukana, kun lasten ohjaaja keräili joukkuettaan. Kuvassa tilanne, jossa ollaan jo menossa esiintymään valtuustosaliin. Mikä huvittavinta, meidät vanhukset oli sijoitettu heti lapsosten jälkeen näyttämään, miten pysymme Happy-musiikin tahdissa unohtamatta opeteltua koreografiaa. Alla kuva, jossa vielä jännitämme ennen esitystä.

R-tiimiläisten perään kuultiin railakasta musiikkia Euroviisuvoittajien tyyliin. Sitten areenalle pyrähtivät sulokkaat vatsatanssijat ensin triona, jossa hytkyvin esiintyjä olikin lajin monivuotinen opettaja ja alan tosi harrastajataituri, maailmaltakin oppia hankenut.

Yleisö haltioitui näyttävästä tanssista. Taputuksia tulvi pitkään, mutta minäpä otin ja häivyin kotiin.

Jäi kuulematta, kuinka mieskuoro kajautti komeat laulunsa keväälle ja mitä muuta tarjoiltiin. Onneksi sentään jo ennen tilaisuuden alkua katsastin esille tuotuja taideryhmien töitä. Talven mittaan on tehty isoja ja pieniä maalauksia eri tekniikoin sekä eloisan näköisiä patsaita metsäneläimistä. Mikäpä olisi osallistuessa joskus vaikka taideryhmien puuhaan. Syksyllä nähdään, keitä on missäkin ryhmässä. Tarjontaa onneksi piisaa, eikä matka ainakaan minua rasita, sillä opisto toimii pääosin aivan naapurissa.