Perjantaina 15. syyskuuta otettiin ennakkoon tuntumaa iki-ihanaan Turkuun, kun nykyisen asuinyhteisöni Saga-salissa kuunneltiin "Aurajoen rantamil" -potpuri. Kuvassa vasemmalla näkyy tilaisuuden järjestäjä kuuluttamassa esityksen alkavaksi. Hän on Melina, Saga-Kaskenniityn vapaa-ajan ohjaaja.
Runot ja laulut oli koostanut ryhmä, jossa violettiasuinen Riitta Vasenkari on monista lausuntaesityksistään tuttu, samoin usein hänen säestäjänään kuultu puna-asuinen Arja Lyly. Uusi tuttavuus minulle oli upea altto Elisa Raassina, jonka aviomies Jarmo Raassina huolehti äänentoistosta kaikkien iloksi.
Kuvia tohdin ottaa lupia kyselemättä, mutta en ääninäytteitä. Olisi ollut huikeaa liittää tähän ehtaa Turun kiält malliksi niille, joiden mielestä meirän ikioma kiäli o joteski rumaa. Triossa joka iikka pärjäsi niin turuksi kuin yleissuomeksi.
Riitta ja Arja olivat mukailleet ohjelmaan erinäisiä tuttuja biisejä. Lisäksi valikoimassa oli löytänyt paikkansa muutama runo. Onhan Riitta harrastanut pitkään lausuntaa.
Applodeja jaeltiin siinä määrin, että kun yksi rohkeni heittää ilmoille pyynnön lisänumerosta, trio heltyi. Ja saimme kuulla uusintana yhden keskeisistä kappaleista.
Tänään sunnuntaina, varsinaisena Turun päivänä, suunnistin kauppatorille. Oli siellä muutama muukin, kuten jo täydessä bussissa ounastelin.
Ekaksi jonotin itselleni iltapäiväkahvin - Naantalin Aurinkoisesta! Kahvilan löysin ortodoksisen kirkon kohdalta ja näin ihmeekseni, että outo korkeahko rakennelma, näköalatasanne sohvineen, kuuluu juuri tälle kahvilalle. Annas kattoo, häviääkö moinen viritys talven tullen.
No, muutakin ihmeellistä löytyi: kiireen vilkkaan päivän vetonaulaksi valmistunut suihkulähde. On siitä ollut juttua sekä lehdessä että radiossa. Nyt näin, kuinka innoissaan ipanat ovat askeltensa voimasta. Suihkut purskahtavat torin pinnasta sopivaan kohtaan jalalla painaen. En saanut kunnolla talteen otoksia, joissa useita lapsia juoksenteli vaatteet märkinä sinne tänne. Ehkä kirkon ja suihkulähteen väliin parkkeerattu kuorma-auto tarjosi varusteita vesileikkiin. Lapset äkkäsivät pian, mistä reiästä suihkut nousivat. Kokeilua sen sijaan vaati löytää oikeat kohdat suihkujen käynnistämiseen.
Marssin torilta viereiseen Wiklundin tavarataloon, jossa pääsee hissillä 9. kerrokseen. Sieltä kelpasi katsella ikkunan läpi hyörinää torilla.
Ylimpään kerrokseen pitää nousta portaat. Näköalan torille peittää katto. Niinpä vilkaisin kirkon ja tähtitornin suuntaan. Molemmat mahtuivat samaan otokseen.
Torin lisäksi väkeä näkyi tungokseen asti jokirannassa ja varmasti myös Vanhalla suurtorilla. Jäi tarkistamatta.
Jokirannassa iso nostolaite keräsi väkeä ympärilleen. Kuului juttua jostakin ammeesta, jota iso vehje siirteli. Kerättiinkö joesta rojua?
Pikku posankoistakin kuulin. Niitä odotettiin saapuvaksi yläjuoksulta, kun taas isot posanakat pötköttävät entiseen malliin aloillaan Aurajoessa.
Runsaan tunnin kestäneen kierrokseni ajan väkeä mateli kirjastosillalla. Väistämättä mieleen hiipi epäilys sillan kestävyydestä. Notkahtihan yksi Aurajoen silloista, se linjakkaaksi muotoiltu Myllysilta, viitisenkymmentä vuotta sitten. Kova paikka suunnittelusta vastanneelle insinöörille, kuten myös kaupungille. Tarkistuslaskelmia lienee tehty riittävästi ennen kauniin Kirjastosillan rakentamista. Niinpä uutisiin riittänee iloisia juttuja monien tapahtumien Turun päivästä, kun sadekin lakkasi aamun tunteina.
Maanantain 18.9.2023 Turun Sanomista oli luettavissa, mistä ankoista oikein oli kyse. Sunnuntaina kahdelta iltapäivällä alkoi Posankka Race. Siksi katsojia notkui näköalapaikoilla. Luultavasti moni syttyi myös toimimaan saariston pitämiseksi siistinä. Perimmältään olikin tarkoitus huolehtia roskaamisen vähentämisestä.
