Kuljin torin laitaa...

 Lietolaisella oli tänään asiaa syntymäkaupunkiinsa Turkuun. Samalla piti käydä tarkistamassa torinäkymät. Huolestuttavalta näyttää, sillä jo runsaan viikon kuluttua vietetään uusitun torin avajaisia.  Millä ilveellä työmaa vaihtuu helposti kuljettavaksi kaduksi? Luvassa kuitenkin on, että avajaispäivään, lauantaihin 17. syyskuuta, mennessä kauppatorille pääsee kulkemaan joka nurkasta.

Kuvassa avatuu näkymä Kauppiaskadun ja Yliopistonkadun kulmauksesta kohti Aurakatua. Ortodoksisen kirkon vieritse kuljin muistellen kouluaikojen bussipysäkkejä. Monen vuosikymmenen takaa tuttua tutumpi seutu, joskin tyystin erinäköisena!

 

 Emma Sarsilan mukaan (Turun Sanomat 8.9.2022) entisten bussipysäkkien paikalle nousee kiinnostavia rakennelmia, joista työnjohtaja Janne Laine kertoo:

Lisäksi työn alla on vielä torin edustalla olevan ortodoksisen kirkon edustalle rakentuva kirsikkapuisto, jonne on tulossa istutuksien ja penkkien lisäksi muun muassa ludopöytä, pöytäjalkapallo, pöytätennis ja Vagabond-peli. Kirkkopuisto valmistuu avajaisiin sinne suunniteltuja valaisimia lukuun ottamatta. Kirkon edustalle on rakenteilla myös suihkulähde, joka saadaan käyttövalmiuteen marraskuussa.

Torin keskellä ja Eerikinkadun puoleisella laidalla myyntitoiminta on asettunut aloilleen, kun torin kirkon puoleinen laita muuttui työmaaksi noin vuosi sitten.  On kahviloita, vihannes-, juures- ja hedelmämyyntiä, sekä tietysti Kalapoikien putiikki. Jätin enimmät ostokset sikseen, mutta suunnistin Einon kahvilaan. Siellä lämmittimet hurisivat telttakatoksen alla, taljat tuoleilla lämmittivät nekin istuskelijoita. Nautin erinomaisen leivän varhaiseksi lounaaksi tarvitsematta auringon lisäksi muuta lämmmikettä kuin mukillisen kahvia.

Vierestä olisi voinut valita toisenkin kahvipaikan. Muille torikojuille on toistaiseksi runsaasti tilaa. Kuinkahan lienee ensi kesänä?

 

 Ehkä testaan sen viikolla, miltä kahvi maistuu keltaisessa varjossa. Tulen näet uudelleen Turkuun hoitamaan tänään aloitetun asian päätökseen. On kyse asunto-osakkeiden sähköiseen rekisteriin siirrosta, sillä tänään osakekirjat eivät olleet käyttämässäni konttorissa. Tekstivviestillä kuulemma ilmoitetaan, milloin sopii tulla hakemaan.

Pongasin useita kukkien myyjiä, mutta perin vähän ostajia. Oli kai turhan aikainen aamupäivä. Tannisen pullamyyjäkin oli tovin liesussa, kun pysähdyin valkkaamaan itselleni jotakin hyvää iltapäiväkahville. Suit sait myyä lehahti paikalle ja palveli oitis.

Maalaisten tonteilla oli havaittavissa jonkinlaista vipinää.

Yleisnäkymänä tarjoan saman kuvan, jota tutkin aamulla varhain sängyssä Turkkaria lukiessa. Kuva on otettu viereisen Wiklundin tavaratalon ylimmästä kerroksesta, jonne Emma Sarsila kameroineen lienee hurauttanut hissillä torijuttua tehdessään. Kuvaajan nimeä ei ole erikseen mainittu.

Torin Eerikinkadun puoleinen laitakin näkyi olevan auki Kauppiaskadulta Aurakadulle asti. Jätin testaamatta, toistaiseksi.

 

 

Minä ja robotit

Sattui taas niin, että sanomalehteä lukiessa nenän edestä löytyi muun muassa tämä kiinnostava juttu: Robotista tuli lempeä ja joustava työkaveri (Turun Sanomat 1.10.2016). Alion kirjoittaja, DI Sakari Koivunen, mainitsee alkajaisiksi, että tsekkiläisen Karel Čapekin näytelmässä R.U.R. (1921) esiintyy ensi kertaa sana robotti. Čapek  tunnetaan nykynäkökulmasta katsoen scifi-vivahteisista kertomuksista, joille oli ominaista pisteliäs satiiri. Koivusen lähestymistapa on toinen. Hän kantaa huolta siitä, ettei Suomessa panosteta tarpeeksi robotiikkaan. Muut teollisuusmaat ovat pudottaneet Suomen kelpo keskikastiin.  Monipuolinen juttu tarjoaa näkymiä siihen, kuinka teollisuusrobottien rinnalle on tullut lempeitä ihmisen kanssa työskenteleviä robotteja, joista yhden näin eilen tiistaina. Vahinko, etten hoksannut ottaa kivasta kulkijasta kuvaa. 

Koivusen juttu näet loppui mainioon kutsuun tulla Turun Ammattikorkeakouluun, jonka Koneteknologiakeskus yhdessä alan yritysten kanssa järjesti eilen 4.10. mahdollisuuden tutustua robotteihin. Sinnehän mentiin! Oitis osuttiin mobiilirobottiin, joka on ohjelmoitu kuljettamaan kappaleita työpisteiden välillä. Huvittavalta kuulosti, kun esittelijä puhui kantikkaasta kulkijasta kuin ihmisestä: "Nyt kun hän siirtyy paikasta toiseen, vihreä valoraita palaa. Perillä valo vaihtuu keltaiseksi. Näin hän kertoo, että nyt saa purkaa tai lastata. Punainen valo syttyy, jos hänellä on ongelma." Tämmöinen esteitä väistelvä vehje olisi kuulemma iso apu vaikkapa vanhainkodissa pyykkien hakijana ja palauttajana. Asukas voisi kutsua nappia painamalla tämän hiljaisen apulaisen hakemaan pestävät vaatteet ja viemään ne pesukoneelle. Ei muuten kerrottu, kuinka pyykit siirtyisivät pesukoneeseen, pesuaineet annosteltaisiin ja pesuohjelma käynnistettäisiin. Mutta puhtaat, kuivat tekstiilit palaisivat sutjakasti kuljettimen mukana taas asukkaan luo, kun homma olisi tehty. Mitähän kaikkia muita duuneja lempeille roboteille voisi luovuttaa tai on jo siirretty.

Ainakin ruohon leikkuu ja sisätilojen imurointi hoituu jo nykyisellään parin hyvän tuttuni luona. Ja kummassakin huushollissa hissukseen uurastavaa laitetta katsellaan lempeästi ja puhutellaan kuin elävää olentoa.

Itse olisin toivonut jo eilen näkeväni livenä semmoisen pikkuisen robottihobbitin. Moisia kuulemma esitellään pian Turussa Hansan kauppakeskuksessa. Kukaties joskus minäkin jumppaan väsymättömän robotin ohjaamana, toistaiseksi sentään vielä ihan oikean naisihmisen opastamana talvikeskiviikkoisin, jos ohjaaja on pysynyt terveenä (!).

Mahdollinen tulevaisuus olisi tämäkin: viereisen kuvan mukaisesti robotti pitää hyvänä, ettei esimerkiksi vanhus näänny kosketuksen puutteesta. Huh-huh! Tai robotin sylissä voisi kulkea kuin muinoin lapsena jonkun aikuisen kyydissä.





Ihmeellisiä asioita kehitellään maailmalla ja meillä.

Kun joskus mietin muutoksia, joihin olen kummasti sopeutunut muutamassa vuosikymmenessä, melkeinpä odotan, että vosin tehdä tuttavuutta myös lempeän robotin kanssa.

Toukokuun 19. ja Leif Segerstam

Puoli vuosisataa sitten toukokuun 19. päivänä, joka sattumoisin oli torstai, 22-vuotias Leif Segerstam johti ensimmäistä kertaa filharmonikoita Turussa. Eilen tapausta juhlittiin huikeasti, kun taas elettiin toukokuun 19:ttä, joka osui torstaiksi. Yleisöä oli salin täydeltä, moni jäi paikatta. Me onnelliset, jotka istuimme konserttisalissa, saimme nauttia vitaalisesta muistojen kavalkadista sankarille tärkeiden teosten ja  seinälle heijastettujen valokuvien myötä.

Vaikka mestarin muoto on muuttunut vuosikymmenten kuluessa, poikamainen leikillisyys on tallessa. Lyhyt videotallenne puhuu puolestaan. Se löytyy Turun filharmonisen orkesterin etusivun keskiosasta..

Juonnetun konsertin alkunumerona kuultiin huima tulkinta Paul Dukasin (1865 - 1935) Noidan oppipojasta. Sen Leif kuuli 5-vuotiaana ja joutui tyystin musiikin viemäksi. Kuten tunnettua poika osoittautui ihmelapseksi. Yhä hän elää voimallisesti sekä säveltämäänsä että johtamaansa musiikkia.

Toiseksi ja kolmanneksi numeroksi tarjoiltiin Mozartia, sitten kaksi numeroa Tšaikovskia. Tunnelmaa nostattivat varsinkin Poloneesi oopperasta Jevgeni Onegin ja loppukohtaus samasta oopperasta. Upeat lauluosuudet kuultiin sopraano Susanna Anderssonin ja baritoni Waltteri Torikan tulkitsemina.

Väliajan jälkeen olivat vuorossa van Beethovenin Egmont-alkusoitto op. 84 ja Debussyn La Mer. Kumpaakin sävellystä maestro on johtanut usein eri puolilla maailmaa. Aistin La Merin sävelvyöryssä sellaisia ulottuvuuksia, jotka ehkä toistuvat illan juhlivan kapellimestarin persoonallisuudessa. Hän ei ole mikään pienten mittojen tai vaimeiden tunnelmien mies!

Kun täysimittainen Turun filharmoninen orkesteri oli vaiennut, alkoi taputusten vyöry, josta ei ollut tulla loppua. Parin kolmen kuulijan noustua taputtamaan seisaaltaan muukin yleisö ponkaisi ylös  jatkamaan aplodejaan. Moni musiikko johtajansa tavoin taisi myös tirauttaa jokusen onnen kyynelen.

Kerrassaan suurenmoinen ilta!
Ï
Tänään lauantaina, pari päivää konsertin jälkeen, Turun Sanomista sivun 21 oikeasta ylänurkasta löytyi Lauri Mäntysaaren kritiikki otsikolla Seestynyt Segerstam. Suosittelen lukemista, jos linkki suostuu avaamaan jutun.