Tarjolla kirjakauppa

Äskeinen muistelureissu Tukholmaan poiki myös käynnin ruotsinsuomalaisessa kirjakaupassa  (http://www.kirjakauppa.se/) Vasastanin Birkagatan 21:ssä. Kuinka ollakaan, viime perjantaiaamun Dagens Nyheteristä silmiini osui pikku-uutinen, joka tarjosi ostettavaksi just tämän kirjakaupan. Taisin siis ehtiä paikalle melko lailla viime tipassa ennen omistajan vaihdosta tai peräti kaupan lopettamista.

Sisällä kaupassa kuulin, että sillä on ikää kuutisen vuotta. Omistajapariskunta on ollut ja on edelleen innokkaasti mukana ruotsinsuomalaisten, tuttavallisesti ruosujen, kulttuuririennoissa. Kaiketi kallista puuhaa, vaikka hissuksiin virinnyt verkkokauppa lupailee jo jonkinmoista vaihtuvuuttaa sekä antikvariaatin että uutuuskirjojen varastoon. Kyselin kaupan hoitajalta Tapio Pulkkiselta, mikä hänen kohtalaonsa on, jos kaupanpito loppuu tykkänään. Ei ollut mies huolissaan: eläkehakemus oli jo vetämässä eikä kielteistä päätöstä tarvinnut pelätä.

Samalla kävi omalta osaltani selväksi, että katovaista on maine ja kunnia. Pulkkinen ei nimittäin ollut kuullutkaan Siirtolaisuuden vanavedessä -väitöskirjastani (SKS 1991), vaikka siitä aikoinaan kohistiin ruosupiireissä tiedotusvälineitä myöten. Vielä keväällä 2004 eräs Ruotsin radion suomenkieliseen toimitukseen töitä tekevä freelancer-toimittaja kävi minua haastattelemassa työpaikallani Hämeenlinnassa, josta olin tuota pikaa jäämässä eläkkeelle. Oli kuulemma virinnyt kiinnostusta, mihin 1990-luvun ruosuasioissa esillä olleet olivat hävinneet ja mitä heille kuului. Kerroin kuulumiseni ja se siitä.

Kai tutkimukseni ruotsinsuomalaisen kirjallisuuden kentästä vuosilta 1956 - 1988 yhä löytyy kirjastoista ja joidenkuiden asiaan vihkiytyneiden hyllyistä. Muualla se jo pölyttyy ja painuu unohdukseen. Sen se tekee omassakin hyllyssäni.

Pikasilmäys madonnakonstellaatioon

Eilisen alkuiltapäivän istuin tiiviisti kolmen muinaisen luokkakaverini kanssa Turun yliopiston Psykologian laitoksen luentosalissa 3. Siellä tarkastettiin julkisesti Mirja Malmbergin väitöskirjaksi tarkoitettu tutkimus otsikolla "Madonnakonstellaatio. Vanhemman sisaruksen kokemus äidin ja uuden vauvan yhdessäolosta"
Yksi meistä, pyskoanalyytikko, otti hiljan yhteyttä ja ehdotti tapaamista tällaisissa uusia näköaloja avaavissa merkeissä. Väittelijä on hänen hyvä tuttunsa ja kollegansa. Meidän neljän oli määrä pitää oma varjokaronkkamme heti väitöstilaisuuden päätyttyä, mikä sitten hiukan viluisen mutta reipashenkisen jokilaiva-aterian äärellä toteutui. Keskustelua piisasi niin tutkimuksen aiheesta kuin paljosta muusta.

Luentosalin seinälle oli jo ennen tilaisuuden alkua heijastettu kuva, jonka puhelimen kamera sai melko selvänä talteen. Lectiossaan väittelijä kehotti meitä miettimään, mihin kuvassa olimme kiinnittäneet erityishuomiota. Itse kuva jo paljastaa, mistä madonnakonstellaatiossa on kyse: ensin syntynyt lapsi tuntee tulleensa sysätyksi ulkopuolelle, kun äiti on saanut uuden vauvan syliinsä. Maalauksessa kiintoisaa on myös äidin katse, joka tähyää muualle kuin kumpaankaan lapseen, ilmeisesti kuvan tekijään ja lasten isään. Tällaisia perheen sisäisiä, muuntuvia kuvioita kuulemma ihmiset toistavat oman mielensä näyttämöillä ja aikuisikänsä perhe-, työ- ja muissa yhteisöissä. Silti  etenkin sisarusasetelmat ovat jääneet vähälle huomiolle, vaikka muuten ihmisiä ja heidän verkostojaan on monin tavoin tutkittu.

Niinpä väittelijä oli tarttunut oivaan aiheeseen ja ottanut asiakseen etsiä muistiinpanoistaan sisarusmainintoja, joita oli kertynyt hänen neljän taannoisen potilaansa psykoanalyysin mittaan. Vastaväittäjän tarkkojen huomautusten perusteella sai sen vaikutelman, että niin aineiston hankinta kuin käytetyt menetelmät ja toiminnan validointi täyttivät hyvin laadullisen tutkimuskäytännön kriteerit. Mutta tuloksia kuulemma piti lukijan itse seuloa tekstistä, koska niitä ei ollut erikseen mitenkään korostettu tai listattu. Kaiken kaikkiaan työ vakuutti vastaväittäjän, joka lämpimästi suosittelee tiedekunnalle sen hyväksymistä väitöskirjana. Kumpikin estradilla sanaa roolinsa mukaisesti viljellyt vakuutti ainakin minut kuulijana: olivat selkeäsanaisia ja muutenkin kaikin puolin tehtävänsä tasalla.

Tulipa hiukan lisävaloa sellaisiin työelämäkokemuksiinkin, joissa meikäläinen ainokaisena kasvanut muisti joutuneensa kummallisiin kissanhännänvetoihin erään työkaverin kanssa. Tämä nääs oli varttunut neljän siskoksen parven toisena tai kolmantena ja osasi äkkiä veivata tilanteet sellaisiksi kuin oli tottunut kakarana ja kenties porukan älykkäimpänä pääsemään muiden niskan päälle. Ei ollut minulla älliä eikä valmiuksia selviytyä niissä kisoissa. Hölmönä vain yritin väistellä.