On kulunut reippaasti vuosia siitä, kun edellisen kerran kohottauduin suksille. Tänään testasin upeassa talvisäässä, että vielä pysyn pystyssä kapeilla hiihtimillä. Paikalliset tietolähteet olivat jo opastaneet uutta lietolaista yrittämään Aurajoen jäälle. Niinpä suunnistin kirkonkylästä jokiuomaa alajuoksulle, siis Turkuun päin, enkä suotta. Pian olinkin jo Vierunkoskella. Se tuntui virtailevan hissuksiin, mutta kurkki sen verran virkkuna lumiaukoista, niin ettei jäätä pitkin voinut yrittää ohitusta. Mutta kosken sivuitse selviää, kun paikalle on tehty sillan tapaisia. Luultavasti ne palvelevat erityisesti patikoijia ja melojia. Latu tosin kertoi, etteivät hiihtäjätkään kavahda heppoisia rakennelmia. Ja mitkä näkymät avautuivat kulkijan silmien eteen! Kunnon kamerat olivat kotona, kuinkas muuten. Mutta onneksi matkassa oli kännykkä, ja sain kuin sainkin talteen ensimmäisen lietolaishiihtoni satumaiset näkymät. Vajaan parin tunnin reissun käännös osui riippusillalle, jonka alitse latu vei yhä lähemmäs Turkua. Sinne asti joskus toiste.Seuraan Turusta käsin ympäristön tapahtumia. Kirjallisuutta, leffoja sekä kuvataidetta tutkailen mielelläni. Päivittäin myös kävelen.
lauantai 30. tammikuuta 2010
Jokiuomaa hiihdellen
On kulunut reippaasti vuosia siitä, kun edellisen kerran kohottauduin suksille. Tänään testasin upeassa talvisäässä, että vielä pysyn pystyssä kapeilla hiihtimillä. Paikalliset tietolähteet olivat jo opastaneet uutta lietolaista yrittämään Aurajoen jäälle. Niinpä suunnistin kirkonkylästä jokiuomaa alajuoksulle, siis Turkuun päin, enkä suotta. Pian olinkin jo Vierunkoskella. Se tuntui virtailevan hissuksiin, mutta kurkki sen verran virkkuna lumiaukoista, niin ettei jäätä pitkin voinut yrittää ohitusta. Mutta kosken sivuitse selviää, kun paikalle on tehty sillan tapaisia. Luultavasti ne palvelevat erityisesti patikoijia ja melojia. Latu tosin kertoi, etteivät hiihtäjätkään kavahda heppoisia rakennelmia. Ja mitkä näkymät avautuivat kulkijan silmien eteen! Kunnon kamerat olivat kotona, kuinkas muuten. Mutta onneksi matkassa oli kännykkä, ja sain kuin sainkin talteen ensimmäisen lietolaishiihtoni satumaiset näkymät. Vajaan parin tunnin reissun käännös osui riippusillalle, jonka alitse latu vei yhä lähemmäs Turkua. Sinne asti joskus toiste.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)



4 kommenttia:
Jälleen kerran yrityksen ja erehdyksen kautta! Toinen yritys kommentoida tätä upeiden talvikuvien tekstiä! Nyt voi herkutella lumen ja jään taiteella! Sen minkä nuorena oppii vanhana taitaa! Lempiharrastukseni talvella on hiihtäminen hiljaa hangilla, vaikka välillä on ollut useita talvia, ettei hankia ole ollut lähimaisemissa. Onnistuu se suksien ulkoiluttaminen pitkähkönkin tauon jälkeen. Heleää helmikuuta ja kirkkaita pakkaspäiviä!
Kiitos toivotuksista. Niiden mukaisesti tuntuu helmikuu heleänä alkavan. Annetaan siis suksien suihkia omien jalkojemme alla!
Kyllä olen päivittäin manannut suksien maalle jättämistä , uhannut ostaa uudet -enkä kuitenkaan ole , kun uskomus ensi talveen horjuu....saappaat on kuitenkin tallessa...nauti , kun kerran pystyssä pysyt!
Jes, nautin. Pääsen suksille suoraan pihasta, eikä Aurajoen jäälle ole kuin jokunen sata metriä. Helppo treenata suksistamista! Siksi toiseksi lähden ensi kuun alussa viikon hiihtolomalle Lappiin. Vähän hullua, kun täälläkin on ihana talvi.
Lähetä kommentti