Turun Katariinanlaakson viereisiltä kallioilta löytyi yllättäen herkkä näkymä, kun varjot jo syvenivät havupuissa, mutta ilta-aurinko osui vielä valaisemaan heinien kevyitä helpeitä. Pokkarikamerakin (Canon Ixus 850) selvisi tehtävästä mallikkaasti, kun vihdoin älysin etsiä käsisäätöjä. Kaikilla oli osuutensa tulokseen, mutta erikseen mainitsen sen, että EV-arvolla -1 otin sekä heinä- että alle kopsitun sammalkuvan. Värit syvenivät, eikä mikään kohta palanut puhki.
Samaisella kalliolla napsitut sammalkuvat ovat yleensä näyttäneet aivan epäkiinnostavilta ja sameilta. Vasta tämän iltainen otos näyttää melko kelvolliselta. Pikku hiljaa molemmat kamerani alkavat tuntua tutuilta työkaluilta. Tosin varsinkaan Nikonin kanssa tämmöisen harrastelijan ei passaa pitkiin aikoihin ruveta pröystäilemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti