Yksi huomattava puutos nykyisessä asuinympäristössäni on entiseen verrattuna: Liedossa jokirannoilla voi kävellä vain Nautelankosken ympäristössä, eikä sielläkään ole kahvilaa veden tuntumassa. Niinpä hiljaisten juhannuspyhien mentyä ajelin Turkuun, jotta pääsisin ostosten perään toviksi tuttuun jokirantaan istuskelemaan. Moni muukin oli ottanut iltapäivänsä ohjelmaan saman paikan. Silti nautiskelin haudutetusta vihreästä teestä ja lohileivästä aivan omissa oloissani.
Mikään tai kukaan ei tuntunut häritsevän myöskään kuvan penkillä loikoilijaa.
Yksi ja toinen kahvilan asiakas oli kuskannut syötävänsä ja juotavansa tarjottimella lähipenkeille, jotka kaikki olivat varattuina kahden kolmen aikoihin. Samoilla paikoin vietimme likkaporukassa jokusen luppo- tai sanoisinko tutummin juoksutunnin muinaisella 50-luvulla, kun keväin syksyin osui sopivan aurinkoinen ja lämmin sää koulupäiväksi. Muutamassa minuutissa ehti Kauppiaskadun korkeimmalta kohdalta yhteiskoulun pihalta suoraan katua alas joelle. Kahviloita en muista rannassa olleen, mutta penkkejä riitti. Niillä ei kumminkaan silloin sopinut harrastaa makailua - puhumattakaan auringonotosta pelkissä pikkuhousuissa julkisella paikalla! Silloin meille huomauteltiin siitäkin, jos uskalsi tulla kouluun pitkissä housuissa. Hame nääs oli tytön vaate.
Tänään rohkeita, lähes alastomia auringonpalvojia näkyi useita rannan ruohokentillä. Eniten heitä oli Tuomiokirkkosillasta kappaleen matkaa joen yläjuoksulle, siis pikkuisen syrjässä kaupungin kaikkein keskeisimmiltä alueilta. Eikä kukaan - edes poliisi - tuntunut olevan moksiskaan moisista näkymistä.
2 kommenttia:
Etkä kehdannut kuvaa ottaa ? Se on sallittua nääs...
Jos vielä olisin napannut kameran esiin nakuilijoitten kohdalla, oma oloni olisi tuntunut kahta tätimäisemmältä. Kukaan nuorista ihmisistä tuskin huomasi ruoholla makailevia... ja minä se pähkäilin päässäni tyyliin 'oi aikoja, oi tapoja' kuin mikäkin muinainen olio.
Lähetä kommentti