On puuta, on!

Tuulikki kommentoi eilistä souvijuttua omalla mallikkaalla klapimuistollaan. Siinä tuli oiva vinkki vastaisen varalle, jotta antinsa saisi myös näyttämään hyvältä. Joku muuten oli kipannut tämän päiväisen juhlapaikan portin pieleen tuhdin klapikasan. Ehkä antaja oli osannut taikoa jotakin hauskaa ojennettavaksi myös juhlittavan käteen. Me vanhat koulukaverit sen sijaan toimme kuka minkäkinlaisen satsin pyydettyä arvotavaraa.

Minä en eilisessä tohinassa älynnyt paneutua paketointiin muuten kuin sen verran, että puut sai tungetuksi autoon pahemmitta sotkuitta. Kuvasta huomaan itsekin, että hankkimani totisen mustat jätesäkit edustavat pohjanoteerausta kaikkien kääröjen joukossa. Onneksi sentään kolmesta säkistä löytyy ihan muuta kuin pelkkää silkkoa: kuivat, komeat koivuklapit näyttävät voimansa, kunhan pääsevät takkaan ja syttyvät täyteen roihuun.

Oman rannan vesi vilvoittaa, jos saunan jälkeen vielä takkatuli alkaa liikaa kuumottaa. Syntymäpäivän sankarittaren passaa edelleen nautiskella kesäolostaan Naantalin Nunnalahden rannalla, niin kuin hän on saanut tehdä kaikki elämänsä vuodet. Oi onnea, oi autuutta - ja paljon lisää hyviä vuosia!