Juhlan jälkeen

Piti täyttää iso määrä vuosia, ennen kuin kohdalle osui kukkakomistus vailla vertaa. Juhlatalosta kotiin tuotuna sille löytyi oiva paikka olohuoneesta. Lämpimät kiitokset tästä yllätyksestä sukulaisille Rymättylään.

Kumma kyllä, kuva tuntuu kutistavan sommitelman muhkean koon. Siksi toiseksi kuvan ottohetkellä etenkin ruusut olivat jo rupsahtamassa. Samaa voin sanoa itsestäni juhlakaluna, sillä vauhti loppui tähän torstaipäivään. Pakko myöntää, että juhlahumu hälvenee ennen pitkää ja arki työntyy etualalle. Mutta hauskaa oli! Varsinkin jatkoilla naisten kesken nauratti niin, ettei mitään tolkkua...

Ennen vanhaan oli tapana kerätä onnittelukukat päivänsankarin ympärille kuvausta varten. Ohi on semmoinen tapa omalta osaltani, mutta eilen sentään hoksasin tarttua kameraan ja napata muutaman kuvan kauniista kimpuista, joita ilokseni sain. Tässä malliksi muutama lisäotos:

Kiitos lauttasaarelaiselle valkeasta ihanuudesta, kangasalustalaiselle kiinteistä kaunistuksista. Ovat kuulemma tarkoitetut teepusseille. Ja sitten kylmänkosteat teepussit silmähauteiksi, eikös vaan?

Viereisen kuvan ihanien ruusujen lakastumattomuus kielii, että nekin on annettu täydestä sydämestä. Kiitos...

Jopa kampaajani kotinurkilla tempaisi tiskinsä takaa kukkapaketin, kun olin  kunnostettavana sunnuntain juhlia varten lauantai-iltapäivänä. Tukka sieti lätsähtämättä jopa nukkumispyöriskelyt tiistaihin asti! Se jos mikä kertoo ammattitaidosta. Piipahdan paikan päällä esittämässä kouriin tuntuvan ja suuhun sulavan kiitoksen. Kelpaa tässä siis hyvillä mielin aloittaa uutta vuosikymmentä.

On puuta, on!

Tuulikki kommentoi eilistä souvijuttua omalla mallikkaalla klapimuistollaan. Siinä tuli oiva vinkki vastaisen varalle, jotta antinsa saisi myös näyttämään hyvältä. Joku muuten oli kipannut tämän päiväisen juhlapaikan portin pieleen tuhdin klapikasan. Ehkä antaja oli osannut taikoa jotakin hauskaa ojennettavaksi myös juhlittavan käteen. Me vanhat koulukaverit sen sijaan toimme kuka minkäkinlaisen satsin pyydettyä arvotavaraa.

Minä en eilisessä tohinassa älynnyt paneutua paketointiin muuten kuin sen verran, että puut sai tungetuksi autoon pahemmitta sotkuitta. Kuvasta huomaan itsekin, että hankkimani totisen mustat jätesäkit edustavat pohjanoteerausta kaikkien kääröjen joukossa. Onneksi sentään kolmesta säkistä löytyy ihan muuta kuin pelkkää silkkoa: kuivat, komeat koivuklapit näyttävät voimansa, kunhan pääsevät takkaan ja syttyvät täyteen roihuun.

Oman rannan vesi vilvoittaa, jos saunan jälkeen vielä takkatuli alkaa liikaa kuumottaa. Syntymäpäivän sankarittaren passaa edelleen nautiskella kesäolostaan Naantalin Nunnalahden rannalla, niin kuin hän on saanut tehdä kaikki elämänsä vuodet. Oi onnea, oi autuutta - ja paljon lisää hyviä vuosia!