Mazzarellaa ja Kawabataa kesähelteellä

Juhannuksen aikoihin piipahdin minäkin kirjastossa koluamassa, mitä hyllyistä vielä löytyisi, ennen kuin putiikki sulkeutui koko heinäkuuksi. Hyviä jämiä löytyi.  Merete Mazzarellan Uskottomuuden houkutus vuodelta 1997 koetteli paksuudellaan, mutta palkitsi kirjallisuustulkinnoillaan. Lopun sitaatti- ja anekdoottisilppu olisi kyllä joutanut roskikseen. Suotta tutkijat monien kirjailijoiden tavoin - Mazzarellassa yhdistyvät molemmat - rakastuvat aineistoonsa niin, etteivät raaski heittää vaivalla hankittuja materiaaleja pois, vaikka aihetta olisi.

Outoa, hiljaista nautintoa tarjosi Yasunari Kawabata romaanillaan Vuoren jyly, josta Eeva-Liisa Mannerin suomennos ilmestyi 1973.


Lukija ohjautuu katselemaan päähenkilön ja perheenpään Shingon lähiympäristöä tämän 69-vuotiaan miehen vaivihkaisten, uupuneiden mielenliikkeiden kautta. Hitain kiertein avautuu yhdessä asuvien sukupolvien välisiä eroja. Nuorten avioliitot natisevat. Yksi päätyy tuhoon. Isä murehtii ja yrittää puuttua asioihin. Työmatkat Kamakurasta Tokioon taittuvat junalla useimmiten oman pojan kanssa. Tämän otteet rakastajattareen ja omaan vaimoon ovat ison huolen aihe. Abortit yhtä lailla kuin ikätoverien kuolemat synkistävät samuraiperinteitä kunnioittavaa ja noudattamaan pyrkivää vanhaa miestä. Hetkellisiä ilonaiheita tuottaa jokin kaunis luontonäkymä, useammin kumminkin viehättävä miniä sekä kotona että joskus myös Tokiossa. Siellä appi kerran tapaa miniänsä Sinjukun puistossa, mikä erityisesti ilahdutti minua, koska pääsin itse käymään tässä puistossa syksyn 2008 Japanin-matkallani. Viihdyin siellä kämppikseni kanssa kokonaisen lauantaipäivän, matkan viimeisen. Niinpä lukiessa koin voimakkaita näkö- ja kuulomuistikuvia.

En saa ilmaistuksi, mitä kaikkea Vuoren jyly lukiessa toi mieleen. Pitäisi tarttua kirjaan uudestaan, ottaa vastaan allegoriset viittaukset ja tutkailla symboleja, vaikka tällaisena etäisenä länsimaalaisena ja naisena tuskin voisin tavoittaa niiden perimmäisiä merkityksiä. Yrittäminenkin kyllä kannattaisi, vaikka taitaa jäädä sikseen. Netistäkään ei ollut paljon apua. Pari linkkiä tosin löytyi, toinen jopa Kawabatan Facebook-sivuille (http://www.facebook.com/pages/Yasunari-Kawabata/112928632054724?v=wiki#content).

Tässä vielä toisen linkin se kohta, joka käsitteleeVuoren jylyä:

Considered by some critics to be Kawabata's best work, Yama-no Oto (The Sound of the Mountains, 1954), depicts a family crisis in a series of linked episodes. The protagonist, Shingo, represents the traditional Japanese values of in human relationships and nature. He is concerned about the marital crises of his two children. Scenes from this hero's daily life are interwoven with poetic descriptions of nature, dreams, and recollections. This work earned Kawabata the literary prize of the Japanese Academy. Kawabata combined refined Japanese aesthetics with psychological narrative and eroticism. In his early fiction Kawabata experimented with surrealistic techniques, but in his later writings, his naturalistic style became more impressionistic. (http://kirjasto.sci.fi/kawabata.htm ) 

Kawabata sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon 1968.