sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Pikasilmäys madonnakonstellaatioon


Eilisen alkuiltapäivän istuin tiiviisti kolmen muinaisen luokkakaverini kanssa Turun yliopiston Psykologian laitoksen luentosalissa 3. Siellä tarkastettiin julkisesti Mirja Malmbergin väitöskirjaksi tarkoitettu tutkimus otsikolla "Madonnakonstellaatio. Vanhemman sisaruksen kokemus äidin ja uuden vauvan yhdessäolosta"
Yksi meistä, pyskoanalyytikko, otti hiljan yhteyttä ja ehdotti tapaamista tällaisissa uusia näköaloja avaavissa merkeissä. Väittelijä on hänen hyvä tuttunsa ja kollegansa. Meidän neljän oli määrä pitää oma varjokaronkkamme heti väitöstilaisuuden päätyttyä, mikä sitten hiukan viluisen mutta reipashenkisen jokilaiva-aterian äärellä toteutui. Keskustelua piisasi niin tutkimuksen aiheesta kuin paljosta muusta.

Luentosalin seinälle oli jo ennen tilaisuuden alkua heijastettu kuva, jonka puhelimen kamera sai melko selvänä talteen. Lectiossaan väittelijä kehotti meitä miettimään, mihin kuvassa olimme kiinnittäneet erityishuomiota. Itse kuva jo paljastaa, mistä madonnakonstellaatiossa on kyse: ensin syntynyt lapsi tuntee tulleensa sysätyksi ulkopuolelle, kun äiti on saanut uuden vauvan syliinsä. Maalauksessa kiintoisaa on myös äidin katse, joka tähyää muualle kuin kumpaankaan lapseen, ilmeisesti kuvan tekijään ja lasten isään. Tällaisia perheen sisäisiä, muuntuvia kuvioita kuulemma ihmiset toistavat oman mielensä näyttämöillä ja aikuisikänsä perhe-, työ- ja muissa yhteisöissä. Silti  etenkin sisarusasetelmat ovat jääneet vähälle huomiolle, vaikka muuten ihmisiä ja heidän verkostojaan on monin tavoin tutkittu.

Niinpä väittelijä oli tarttunut oivaan aiheeseen ja ottanut asiakseen etsiä muistiinpanoistaan sisarusmainintoja, joita oli kertynyt hänen neljän taannoisen potilaansa psykoanalyysin mittaan. Vastaväittäjän tarkkojen huomautusten perusteella sai sen vaikutelman, että niin aineiston hankinta kuin käytetyt menetelmät ja toiminnan validointi täyttivät hyvin laadullisen tutkimuskäytännön kriteerit. Mutta tuloksia kuulemma piti lukijan itse seuloa tekstistä, koska niitä ei ollut erikseen mitenkään korostettu tai listattu. Kaiken kaikkiaan työ vakuutti vastaväittäjän, joka lämpimästi suosittelee tiedekunnalle sen hyväksymistä väitöskirjana. Kumpikin estradilla sanaa roolinsa mukaisesti viljellyt vakuutti ainakin minut kuulijana: olivat selkeäsanaisia ja muutenkin kaikin puolin tehtävänsä tasalla.

Tulipa hiukan lisävaloa sellaisiin työelämäkokemuksiinkin, joissa meikäläinen ainokaisena kasvanut muisti joutuneensa kummallisiin kissanhännänvetoihin erään työkaverin kanssa. Tämä nääs oli varttunut neljän siskoksen parven toisena tai kolmantena ja osasi äkkiä veivata tilanteet sellaisiksi kuin oli tottunut kakarana ja kenties porukan älykkäimpänä pääsemään muiden niskan päälle. Ei ollut minulla älliä eikä valmiuksia selviytyä niissä kisoissa. Hölmönä vain yritin väistellä.

1 kommentti:

vanski kirjoitti...

Mielenkiintoinen ja ikuinen aihe -monessa perheessä -keskimmäisen lapsen ongelma , jota älykkö hyvin osasi viljellä..mm ..ja monta muuta tuttua juttua...