Taas mukana Crusell-tapahtumissa

Torstait ovat toivoa täynnä. Niin myös viime torstaina, kun meitä neljää naista, luokkakavereita muuten, tuli  noutamaan uljas kapteeni komealla paatilla Ruissalon rannasta. Veneen kokka suunnattiin kohti Uuttakaupunkia kuten useana vuonna aiemminkin juuri näin Crusell-viikolla. Muita samaan porukkaan kuuluvia saapui autoilla osallistumaan sekä kolmikymmenvuotista olemassaoloaan juhlivaan tapahtumaan että meidän koulukaveriporukan ilonpitoon. Sen on Ugissa tehnyt mahdolliseksi voimakaksikko ja samalla aviopari, jonka kumpikin osapuoli sai 1950-luvulla tuhtia koulusivistystä "meidän" luokassa TSYKssä, siis Turun suomalaisessa yhteiskoulussa.

Sade oli torstain annista se, mikä tuli pyytämättä ja yllättäen. Pitkään hyvin palvelleet sandaalinikin irvistävät nyt, kun joutuivat kaiken iltapäivää ja iltaa likoamaan ylenpalttisessa märkyydessä. Ei auttanut, vaikka nakkasin kengät syrjään ja tallustelin paljain jaloin. Saman tekivät myös juhlakonsertin väliaikatarjoilun hoitajat: VIP-vieraille katettu teltta likosi lammikossa, jossa lätsyttelivät kahvinkaatajat paljasjaloin. Kahvinjuojat korkokenkineen saivat tyytyä sateenvarjon suojaan, elleivät mielineet lammikkoon telttakatoksen alle.

Lämmintä piisasi, niin ettei sentään kukaan palellut sen paremmin ulkona kuin sisällä Vanhassa kirkossa. Se oli ääriään myöten täynnä torstain pääkonsertissa, jonka jännittävin sävellys kuultiin loppuosassa. Tarkoitan Minna Leinosen teosta Pheme klarinetille ja ääninauhalle. Siitä tarkkakorvainen saattoi hauskasti hahmottaa kaupunkilaisen päivärytmin vaihtuvine puhauksineen. Puupuhallin sävytti ja tarkensi kokonaisuutta. Tämäkin sävellys oli yksi juhlavuoden tilausteoksista. Kuva lienee viime vuodelta, vaikka se löytyy nettisivulta, joka esittelee tämän juhlavuoden ohjelmistoa.

Crusell-viikon torstain ilmaistapahtumassa kokoonnutaan linnanvalleille Vanhan kirkon tuntumaan. Musiikkiantina tarjolla oli nyt iskelmiä, merisotapoikien orkesteria, gambialaisia rytmejä ym. Yleisö istuskelee ennakkoon varaamillaan paikoilla tai seisoskelee siellä, mistä tilaa löytyy. Mukaan varataan syötävää ja juotavaa. Meidän piknik hoidettiin jo ennakkoon sisätiloissa, kun näytti siltä, että sade olisi laimentanut liiaksi jopa ruuat. Mutta ihme tapahtui: sade taukosi. Lyhtyjen yötä voitiin viettää parisen tuntia ilman jatkuvaa vedentuloa. Kuivaa ei silti ollut!

Hauskinta oli silloin, kun gambialaiset - kaikki Suomessa asuvia! - houkuttelivat yleisöä tanssimaan kuin afrikkalaiset ikään. Sinne meitä paineli iso joukko, kunhan alku-ujoudesta oli selvitty. Yksi orkesterista toimi esitanssijana, jota me muut matkimme.




Musiikki soi yhä, kun ennen puoltayötä poistuimme paikalta. Hyvää tuuria riitti veneeseen asti, sillä kuulimme sateen ropinaa lähes saman tien, kun rakentelimme yösijoja veneen hytteihin. Uni palkitsi, kun punkkaan asti ehti.