Mökkiläinen huilailee viikonloppua talvikodissa niin, että alkoi jo pitkästyttää. Niinpä alakerran emännän seurassa hyppäsin minäkin illan tullen pyörän selkään, eka kertaa koko kesänä. Oli tarpeen tarkistaa, joko riippusilta oli saatu korjatuksi ajokuntoon. Olihan se. Yli pääsi entistä tukevammin. Piti kumminkin hidastella, että ehti katsastaa jokinäkymää: rauhallista, kaunista kuin juuri ennen sadetta.
Tältä Aurajoki näytti iltakuudelta ylävirtaan Liedon kirkonkylän kohdalla. Kirkko peittyy puitten taakse kuvan oikeaan yläkulman. Kuvat puhelimen kameralla otettuja.
Ihailtavaa löytyi peltoaukeiltakin, sillä kypsä ja tanakkavartinen vehnä levittäytyy lähes silmänkantamattomiin. Jos poutaa piisaa, puimakoneet pörräävät tuota pikaa pelloilla. Tällaisia näkymiä ei mökkimaisemissa näe. Siellä on se lampi sekä metsää ja pajupusikoita, joiden kimpussa olen ahertanut jo pitkään Siitä aiheesta lisää tuonnempana.
3 kommenttia:
On siis tullut rehkittyä , kun huilailua tarvitaan ....eikös sen pitänyt olla niin , että "luonnontilassa " jne ??
Luonnontilaa hyvinkin, mutta pajupuskia vainoan. Ne pirulaiset puskevat uutta versoa, kun entisen komeuden olen saanut nitistetyksi. Kohta otan avukseni myrkyn.
Paju on ikuista! Vaan vesominen kyllä kannattaa. Pidin aikoinaan vesomistalkoita. Hesalaiset tulivat innoissaan maalle ja jälkeä syntyi. Täällä päin ohra on juuri puitu, vehnä vielä odottelee. Pellot kullankeltaisia.
Lähetä kommentti