Metsätöissä oppii. Kun riittävästi hyörii ja perkaa pusikkoa, tarjoutuvat komeat kannot tarkasteltaviksi. Pikku metsikössäni ne tuntuvat olevan kuin ruokapöytiä puolukkavarvikolle. Ensi alkuun vain muutama varpu työntyy lahoavan kannon rakosista kohti pöydän keskustaa.
Vaivihkaa varpujoukko vahvistuu. Se kurkottelee jo kantotasannetta lähes laidasta laitaan.
Lopulta varvikko peittää kannon miltei kauttaaltaan. Eikä aikaakaan, kun kannosta muistuttaa enää pullea mätäs. Sen kruununa voi hyvin olla mustikkaakin ja ilman muuta mehevää sammalta. Niin että taas kerran toistuu se, kuinka yhden kuolema antaa toiselle tai toisille elämän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti