Tässä vielä kertaalleen kekoa, joka tuli mammutinluina kerätyksi "perämetsästä". Nyt kiinnostaa kovasti se, miten putsattu ja raivattu alue puskee uutta kasvua. Pöheikköjä en hevin päästä valtaamaan uudestaan alaa, en myöskään suosi koivuja. Mutta havupuita vaalin.
Voi olla, että jo muutamassa vuodessa kuvan paikka on viehättävä pihametsä, jossa pääsee mukavasti kuljeskelemaan poluilla. Enää eivät vanhat rangot muljahtele jalkojen alla - eivät myöskään ravitse metsänpohjaa, niin kuin kai tarkoitus on ollut. Saa nähdä, riittääkö maaperässä puhtia yhtä komeisiin vuosikasvuihin kuin viime keväänä. Erityisesti rantametsiköt lihoivat ihan silmissä. Tätä aluetta en osannut silloin vielä niin tarkkaan katsella, kun enimpiä havupuita haittasivat valtaisat pajupuskat tai koivupöheiköt.
Kuvan havupolkua sopii hämmästellä. Sen paikalta löytyi puita ja puskia raivattaessa melko syvä ja leveä oja. Itse asiassa ojia on ollut kolme, sillä tämä sekä toinen haara yhtyivät isompaan laskuojaan, joka jo alkukesästä salaojitettiin ja peitettiin. Tälle tehtiin havunoksista pohjalle perinteinen salaojitus. Päälle alettiin kärrätä oksien silppuja sitä mukaa, kun niitä vesurilla, sittemmin myös silppurilla syntyi. Ensi keväänä viimeistään tässä kulkee oikea polku kohti lammen rantaa.
Kuusten katveessa lymyää toinen ojanhaara. Se on tarkoitus säilyttää tässä näkyvältä osaltaan. Oja alkaa kuin tyhjästä naapurin rajalta. Sinne kauas passaa nyt kärrätä haravointijätteitä, kun siivosin pöheiköt pois näkymiä haittaamasta.
Oikeassa reunassa viheriöi lahjaksi saatu valkokukkainen rhodo. Istutin sen puutarhurin ohjeiden mukaisesti kohopenkkiin ja odotan, että se kasvaa yhtä suureksi kuin lahjan antajien valtaisa rodo kuusten alla Siuntiossa. Tämänkin paikan pitäisi olla mitä suotuisin suokasville. Kun pihatöihin päästään uudestaan näinä viikkoina, kaivinkoneyrittäjä on vannonut varjelevansa visusti tätä ensimmäistä istutusta.
Toukokuusta uutterasti kukkineille pelakuille on kohta sanottava hyvästit. Tuskin kykenen niistä edes yhtä hoitamaan kevääseen asti ja saamaan pistokkaita. Paras lienee taas ostaa purkkeihin isoiksi kasvatetut ja kukkivat pelakuut. Sitten onkin jo aika hakea tyynyt takaisin tuoleihin, että päästään nauttimaan ulkoruokailusta ja hyvässä lykyssä myös kaunistuneesta pihanäkymästä.
5 kommenttia:
No on hommia tehty ! Kahehdin ihan .. Poissa silmistä , poissa mielesta ...naapurin rajalla ??!! Toisen etupiha , toisen takapiha ..siinä vasta ongelma (oli minulla kolmessa omakotitalossa...niitä sitten siivoilin )Eikös sulla ole peruslämpö mökissä talvella ?! Kyllä siellä pelakuut erinomaisesti säilyy , kukii pitkin talvea ja kasvaa hyvin .vettä vain joskus harvakseltaan .Kokeile.Niistä tulee komeat keväällä .
Minä muuten pilkoin ja poltin nuo mammutin luut ..niistä tulee tosi kuuma sauna !
On siinä ollut työmaata! Kuuset kylläkin keräävät hyttysiä, vaan jos eivät kasva kovin tiheinä, kenties hyttysilläkään ei ole lymypaikkoja. Näillä kulmilla mökki on jo lähes talviteloillaan, ensi viikonloppuna viimeistellään eli viimeisen saunomisen jälkeen lasketaan vedet boilereista niin saunasta kuin mökin hellastakin. Haikeaa on, kun kesäkausi on ohi. Onneksi vielä suppiksia voi käydä keräämässä metsässä ainakin kuukauden verran.
Tupa on sen verran pieni, että isojen kukkapurkkien kanssa tulisi tunkua. Mammutin luitten pilkkomista on harkittu, mutta kun polttopuuta muutenkin tuli julmetusti, olkoot. Hyttysistä ei muuten ollut mitään vaivaa ainakaan tänä kesänä. Mikä tuuri! Siispä jäljellä olevat kuuset saavat kasvaa rauhassa. Perämetsäkin on nykyisin entistä kauniimpi myös naapurin ikkunoista katsottuna. Ja puiden kasvaessa yhä kaunistuu.
Jatkoksi lisään, että lopetin kouvujen, haapojen ja pajujen vainoamisen, kun tyttärentyttären metsuripoikaystävä, sittemmin aviomies ja lasten isä, opasti monimuotoisen metsän eduista. Eihän mökillä mitään virkaa ollut talousmetsäopeilla!
Lähetä kommentti