Kuinka ollakaan, yhä lämpimänä jatkuva sää veti kävelylle. Teki mieli nähdä, miltä rakas Aurajoki näyttää Vierunkosken vinkkelistä. Matkaa kuntakeskuksesta ei ole pitkästi, kuten kuvan horisontin kivitaloista huomaa. Kymppitie kohisee lähistöllä, mutta kosken partaalla liikenteen melu häviää veden kuohuihin. Niitä nimittäin löytyy aivan tämän suvannon alapuolelta.
Vieressä hiukan koskitunnelmaa melkein samasta paikasta, josta otin alkukuvan.
Muutaman lisäaskeleen päästä katsottuna alkoivat jo kunnon kuohut erottua. On eloa, on liikettä, on voimaa! Sitä ei kuitenkaan enää käytetä hyödyksi. Mutta rannan myllyrakennus seisoo yhä paikoillaan, tosin pahasti rapistuneena.
Veden liikkeen vangitseminen kameran otokseen on yksi niistä jutuista, joihin paneudun. Kaikki hyvät opit kesäiseltä Kuusamon-kuvakurssilta tuntuvat haihtuneen jälkiä jättämättä. On siis suostuttava kokeilemaan. Yrittelin jo hiukan, mutta kunnon tuloksia saa vielä odottaa.
Viimeinen kuva olkoon mukana kauniin sammaleen vuoksi. Aika luonnollisena värit toistuvat otoksessa, jos nyt realismia arvostaa. Pikku hiljaa irrottaudun tällaisesta dokumentoinnista. Olisi nääs tarkoitus oppia katsomaan toisin niin, että jälki näkyy kuvista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti