Metsäjättiä tuntuu kannattelevan myös hyvin työstetty omakohtaisuus. Keskeisten tapahtumien paikkana Törmälä muistuttaa tekijän nuoruusvuosien kotikaupunkia Heinolaa ja sen riippuvaisuutta yhdestä isosta mekaanisen metsäteollisuuden yrityksestä. Kaverien perheet ovat yhtä lukuun ottamatta sellaisia, joissa jälkikasvulta pikku hiljaa leikataan siivet tyngiksi, etteivät turhat luulot tulevaisuudesta pääse päätä pakottamaan.
Kerronta etenee kahden ystävyksen, Pasin ja Jannen, tekemisiä ja kokemuksia kuvaamalla. Musiikki on iso juttu kummallekin. Kurjista kotioloista ja äidin varhaisesta kuolemasta huolimatta Pasi käy kouluja, etenee Helsingin kauppakorkeakoulun kautta Metsäjättiin johtajan pallille, avioituu suureksi ihmeekseen kauniin suomenruotsalaisen kurssikaverinsa kanssa. Janne hautaa unelmansa opinnoista, kirjoittamisestakin, ja jää tehtaalle töihin. Hänestä ehtii tulla häpeällisesti isä jo 15-vuotiaana.
Perimmäisten kysymysten äärelle Pasi joutuu, kun hänet lähetetään Törmälään valmistelemaan tuottavuudeltaan komean tehtaan toiminnan "tehostamista". Näissä kohdin alkaa lukijankin verenpaine nousta. Häikäilemättömyys saavuttaa huippunsa, kun ennalta käsikirjoitetuista YT-neuvotteluista siirrytään "sopeuttamiseen", mikä tarkoittaa kymmenien työntekijöiden erottamista. Yhtiön pörssikurssi ampaisee ylös. Heti perään tiedotetaan firman myynnistä vielä isommalle kansainväliselle metsäyritykselle. Nimi vaihtuu suomalaiselle vaikeasti ääntyvään englanninkieliseen. Kiihkeä kuvaus tehoaa kuin aikoinaan vahva työläiskirjallisuus. Työnantajan edustajaksi koulunsa käynyt Pasi tajuaa pelin kierouden ja tiukassa paikassa valitsee sen joukon, jossa haluaa seistä.
Toisen ison kannanoton Nousiainen tarjoilee Pasin yksityiselämän kuvauksella. Vaimo näet synnyttää kesken kaiken pariskunnan esikoisen. Hätäkasteessa tyttö saa nimekseen Sofia. Tapahtuman hätäännyttämänä Pasi tekee täyskäännöksen kohti perhettään ja osoittaa ymmärtäneensä, mikä ihmiselämässä on tärkeintä. Viimeistään tässä ratkaisussa romaani asettuu moraliteetiksi: mikään ei elämässä korvaa perheenjäsenten tarjoamaa rakkautta ja sen varaan rakentuvaa lujaa luottamusta itseensä. Pasin nuoresta asti tekemien havaintojen mukaan hyväosaiset kohtelevat toisiaan arvostavasti. Toisin on duunariperheissä, joissa etenkin isät rusikoivat sekä vaimoaan että lapsiaan. Näiden mieleen iskostuu, ettei mikään kannata.
Heikoista lähtökohdista siirtyminen keskiluokkaan on ollut Pasille vaikea ja kipeä 'klassresa', kuten ruotsalaiset asian ilmaisevat. Suomessa peruskoulu korjasi aikoinaan sen vinoutuman, että vain rahalla pääsi oppikouluun. Elämäntyyliin ja käytöstapoihin asti ulottuvia luokkaeroja uudistus ei kuitenkaan ole poistanut. Pitkän koulutuksen ja hyvän työllistymisen myötä herrahissiin päässeenä minulla on aiheesta omakohtaisia kokemuksia. Niinpä tuntuu hyvältä, että tällaisia kirjoja kirjoitetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti