Viikko sitten Teiskossa äkkäsin muhkeita kotkansiipien kasvustoja. Niitä löytyi ojista, polkujen varrelta siinä kuin laveammin metsäpuitten katveesta. Niinpä muutama nuori saniainen lapioitiin ämpäriin ja muovilaatikkoon tuliaisiksi mökille. Vettä kaapaistiin Soukonlahdesta kostukkeeksi.
Hyvin kasvit kestivät kuljetuksen ja runsaan vuorokauden odotuksen auton
takakontissa, kunnes istutin ne uuteen ympäristöön. Eivät näytä
ottaneen nokkiinsa siirrosta.
Pieniähän saniaiset vielä ovat, mutta ehkä jo ensi kesänä ne komistavat runsaslehtisinä pihakuusen alustaa. Ravinteitakin riittää, sillä vastikään siitä jyrsittiin lahokanto, se käärmeiden lymyjuurakko.
Tänään lähimetsä tarjosi totisen näkymän: kauris oli päässyt hengestään näillä main. Mikä lienee syynä? Se tiedetään, että Nousiaisten metsissä, joskus jopa pihojen tuntumassa, viihtyy susia. Olisikohan tässä kyse suden saaliista? Äskettäin liikuskelin samoilla poluilla, mutten silloin hoksannut luurankoa. Se on tainnut lojua maassa pitkään, kun jäljellä on enää pelkkiä luita.
Mietinpä vaan, miltä tuntuisi osua yksin silmäkkäin susien kanssa. Mustikkaan nääs pitäisi yritellä tuota pikaa, samoin sienijahtiin. Mikä avuksi?
2 kommenttia:
Täällä päin liikkuu entistä enemmän ilveksiä ja niiden jäljiltä kauriinraatoja. Naapurin riistakamerassa oli tänäkin vuonna kuva ilveksestä, samoin vuosi sitten.
Ehkä tosiaan ilves on ollut asialla, vaikka nau'untaa ei olekaan kuulunut. Sen sijaan naapuri oli viime syksynä nähnyt yksinäisen suden jolkottelevan aidan vieritse. Sittemmin ei ole kuulunut susista kummempia.
Lähetä kommentti