tiistai 11. syyskuuta 2012

Sulassa sovussa

Katsopa, mikä pilkottaa kivien lomasta. Kovin paljastavaa kuvaa alasti kellivästä miehestä en etäältä saanut puhelimella enkä tohtinut läheltä leikkiä paparazzia. Paikka on Ruissalon Saarronniemen vanhastaan tuttu nakuranta. Ja totta tosiaan, tänään kesälämpimänä tiistaina paikalla oli ainakin kolme nakuilijaa.
Rannan ja sitä kaartavan polun väliin nakurannalla aurinkoa palvovat ovat keränneet kuivia kaisloja muhkeaksi näkösuojaksi. Jos siihen vielä tehtäisiin portti, sen tunnuslauseeksi varmaan kirjattaisiin tämä: KEN TÄSTÄ KÄY, SAA HEITTÄÄ YLTÄÄN KAIKKI VAATTEENSA.
 No, eipä tullut riisutuksi edes pusakkaa, vaan tallustelluksi vaivihkaa polkua aivan Airiston ulapan äärelle. Siellä huomasin, kuinka pihlajat ja männyt ovat liittoutuneet, etten sanoisi kietoutuneet toisiinsa. Ihmeekseni mökin "perämettässä" näkyy mäntyjen vierustalla vain koivuja sekä pajuja, muttei pihlajia. Yhtenä syksyn askareena hävitän kaikki sellaiset koivu- ja pajupuskat, jotka häiritsevät havupuiden kasvua. Pihlajia aion suosia niiden kauneuden vuoksi. Olen jopa siirtänyt kolme pihlajan tainta entistä parempiin paikkoihin, jotta komeat puut ennen pitkää pääsevät oikeuksiinsa. 

Keväällä sitten joksus ihaillaan upeita kukintoja, syksyn tullen punaisena hehkuvia marjaterttuja. Kaiken kukkuraksi pihlaja tarjoilee ihailijoilleen myös lehtiensä upean ruskavärityksen. Lopulta kun lehdet ovat varisseet, marjat jäävät vielä sekä ihmissilmien että linnunnokkien iloksi ja hyödyksi. Saarronnimessä tänään näin taas kerran, kuinka pihlajat suorastaan hehkuvat havupuiden vehreys taustanaan.
Parituntinen rannoilla kuljeskelu tarjoili myös kiehtovia merinäkymiä. Vaikka kuva joutsenpariskunnasta tärähti, muistan sen rauhallisen uiskentelun. Ei niillä enää huolta tämän vuoden  jälkikasvusta, luulisin, vaan tyyntä räpylöintiä oman puolison kanssa sulassa sovussa.

Muutama laivakin selällä näkyi. Silti vain purjevene seilaamassa suostuisassa tuulessa kohti Naantalia sai kaivamaan puhelimen vielä kerran laukusta ja napsaisemaan kuvan. Se jopa onnistui - tärähtämättä.

3 kommenttia:

tuulikki kirjoitti...

Lienevät avantouimareiden kanssa samaa sarjaa nää syksyn nakuilijat! Tosin tiistaina oli lämmin päivä ainakin Hesassa. Ja etelämaalaisen tumma kaunis ilta.
Pihlajanmarjoja on tänä vuonna runsaasti. Läheskään joka vuosi ei marjoja tule ainakaan mökin pihlajiin, koristepihlajat taitavat olla eri laji.

vanski kirjoitti...

Eikös ole niin , että kun on paljon marjoja , tulee lumeton kylmä talvi ?! Pihlajan marjoista saa mahtavaa hyytelöä...joskus tuli sekin kokeiltua.

Lissu kirjoitti...

Niinhän sitä sanotaan, ettei pihlaja kanna kahta taakkaa peräkkäin. Tiedä sitten mikten on nykyisin, kun ilmasto toimii toisin kuin ennen vanhaan.

Äitini muuten teki kaunista, kirpeää pihlajanmarjahyytelöä. Minä en sellaista saa aikaan, mutta joskus olen yritellyt omenan ja pihlajanmarjojen sekoitusta soseena. Ei tullut kaunista, vaikka ihan syötävää.