Kun lähikirjaston hyllystä puuttui Duinon elegiat -nide, otin sen, mikä Rainer Maria Rilkeltä löytyi: Hetkien kirja Runoja vuosilta 1899 - 1908. Toimittanut ja saksan kielestä suomentanut Anna-Maija Raittila 1992.
Kauan kirja lepäili milloin milläkin pöydällä, kunnes viimein luin sen sata sivua. Tulipa samalla kerratuksi runsailta englanninkielisiltä nettisivuilta Rilken elämänvaiheita. Niitä löytyi, samoin niukasti koostettuja suomenkielisiä.
Rakastan pimentoja sisälläni,
hetkiä, joina aistin syvemmin;
kuin kellastuneet kirjeet löytäisin
ja niistä nykyhetken, elämäni
kuin legendan, jo taakse jättämäni.
Saan tiedon, että tila valmistuu
jo toiseen elämääni, ajattoman laveaan.
Ja usein tunnen olevani puu,
kohoan oman latvukseni kohinaan
eräällä haudalla ja täytyn unelmasta,
jonka se poika, jota juurillani lämmitän,
kadotti lauluihin ja huoliin elämän.
Ich liebe meines Wesens Dunkelstunden (20)
5 kommenttia:
Onpa vaikea runo ...tunnelma kuin sairasvuoteella..
Kurkkaapas minne tuo linkkisi vie...
No voi sun... tyhjän tuotti linkin klikkaus. Silti juttu löytyy, kun googlettaa rainer maria rilken duinon elegiat.
Yritin uusia linkin, mutta tulos oli sama: yhtä tyhjän kanssa.
Hieno. Kiitoksena ja vaihtarina tämä, samasta kirjasta:
"Ken tähtää tulevaan
saa päiviin tarkoitusta
ja työtä ponnistusta,
ei rauhaa milloinkaan.
Vaan suurinta
on olla aina läsnä
näin elää elämänsä
lapsi - ja Jumala."
(R.-M.Rilke, suom. A.-M. Raittila)
Kiitos hienosta vaihtarista. Näitä runoja mietiskellessä kevät etenee🌻👋
Lähetä kommentti