Koulukaveruus voimissaan

Kuvan porukasta muutama jaksaa yhä tavata kavereita Turun Suomalaisen Yhteiskoulun siltä luokalta, jolta moni kuvan nuorista pääsi ylioppilaaksi 1959. Vahvistuksia nykyisiin lounaskemuihin on saatu sekä rinnakkaisluokalta että puolisoilta. Kaikki kynnelle kykenevät on aina toivotettu tervetulleiksi sinne, missä milloinkin on kokoonnuttu.

Sama kuva kiersi lokakuun viimeisenä torstaina Oobu-ravintolan pöydässä lounasta odoteltaessa. Pinnisteltiin muinaisten neljäsluokkalaisten tunnistamiseksi. Aika moni on jo peruuttamattomasti poissa joukosta. Viimeisimpänä on lehdestä luettu eturivissä keskellä istuvan kuolinilmoitus.

Meissä oli aikoinaan puhtia. Omin nokin järjestettiin kerran reissu Lahteen MM-hiihtoihin ja saatiin kouluun palattua satikutia opettajilta. Muistan olleeni mukana hommaamassa linja-autokyytiä. Myös naamiaiset hoidettiin ilman koulun väliin tuloa. Muutama tyttö näet voimisteli Riennon joukkueessa, mikä auttoi kerhohuoneen varaamisessa. 

***

Penkkariajeluun oli sonnustauduttu lämpimästi. Molemmat iloiset velikullat ovat niitä, joita ei voi enää tavata.

Kerran saatiin kutsu tulla Tuusulaan. Siellä meitä odotti käynti sekä Lottamuseossa että Halosenniemellä ja Ainolassa, josta kuva. Hautausmaalla hiljennyttiin muistelemaan Seppo Alajaa, luokkakaveria ja pappia, joka menehtyi Virossa työskennellessään.

Retken kruunasi vierailu kutsun esittäneen Terttu-emännän kotona Järvenpäässä.

Juhlittu on monesti. Tässä kuvassa kukitettuina kaksi porukan "nuorisoon" kuuluvaa eli 1941 syntynyttä. Muiden syntymävuosi on ollut 1940 tai jokin vielä aiempi.

Oli kyse viiden kukalla merkatun nuorisolaisen syntymäpäivien noteeraamisesta. Se hoitui retkellä Sauvoon, josta aikoinaan tuli lukioon tietty kopla plakkarissaan pitkä saksa. Se oli meidän luokan juttu. 

Kemut järjesti savusaunoineen kaikkineen kuvassa vasemmalla viittova Ari. Vieressä maljaa pitelee Juhani.

Ja olinhan siellä minäkin, kukka rinnassa.

Yksi monista juhlista vietettiin Naantalissa heinäkuun alussa Tuulan syntymäpäivänä. Sairautensa vuoksi hän on ollut poissa jo monista tapaamista, mutta kuvassa Tuula näkyy parhaimmillaan.

Entäs sitten kaikki reissut Uuteenkaupunkiin Crusell-viikon Lyhtyjen yöhön! Yhteiseksi iloksi osoittautui kahden luokkakaverin naimakauppa ja heidän asettumisensa Uudenkaupungin Balsaborgiin. Sinne mentiin nauttimaan niin seurustelusta, isäntäparin järjestämästä ohjelmasta, musiikista, piknikistä Lyhtyjen yössä kuin kenkien ostamisesta Alisenkadun kuuluisasta kaupasta.

Tässä, tässä, tässä, tässä ja tässä linkki vuosien varrella koetuista Uusikaupunki-retkistä

Tapoihin kuuluu noteerata ylioppilaaksi tulon 50-vuotisuutta. Valmistelut olivat kolmen luokan yhteisponnistus keväällä 2009. Monivaiheisen päivän iltajuhlan kuuluisin  esiintyjä löytyi omasta takaa: Sirkka-Liisa Sass. Kuvassa hän resitoi itse kirjoittamaansa kronikkaa vierellään luokkakaveri Riitta. 

Sirkka-Liisan kesyttömiä lauluja käytiin kuuntelemassa myös Helsingin Kapsäkki-teatterissa. Niiltä reissuilta mukaan tarttui hänen CD-levyjään. Näin pyhäinpäivänä muistelen Sirkka-Liisan myötä kaikkia muita porukasta poistuneita.

Kaupunkielämää Turussa

 

Tänään askelet veivät uudesta kodista parin kilometrin päähän Turun keskustaan. Ostin kengät ja piipahdin nauttimaan appelsiinimehua yhteen torikahviloista. Hyörinää maltoin seurata vain tovin, sillä lähellä kukkamyyjät houkuttelivat katsastamaan, mitä kaikkea on tarjolla.

Pitkästä aikaa en tarttunut yhteenkään kasviin, sillä suojaamaton parvekkeeni voi edelleen olla liian kylmä kesäkukille. Katsotaan, jospa kesäkuussa innostuisin hankkimaan kaiteeseen pari pitkulaista istutusastiaa ja kumpaankin kaunista katsottavaa.

Kaupunkielämä kiehtoo Liedon vuosien jälkeen, ainakin vielä. Vanhastaan tuttu on Läntisen rantakadun tienoo kahvilapöytineen. Asuinhan lähettyvillä kuusi vuotta Kangasalta syntymäkaupunkiin tultuani. Paljon tuli silloin kävellyksi jokivarren reittejä. Tätä nykyä paremminkin Kaskenahteen itäisellä puolella, lapsuusaikaisilla kotikonnuilla Ispoisissa päin. Kouluvuosina jokirannassa istuskeltiin, kun päivään ilmaantui joskus hyppytunteja.

 Kahvilan sivuitse suunnistin tärkeään kohtaamispaikkaan Oobuun. Sinne meitä vanhoja luokkakavereita kokoontui lounaalle, kuten on tullut tavaksi joka kuukauden viimeisenä torstaina klo 13 jossakin Bassin talon ravintolassa.

Yksi porukasta tunnusti täyttäneensä kymmenittäin vuosia. Siitä ilosta pääsimme osallisiksi sankarin tarjottua kuohujuomaa koko pöytäkunnalle. Paikalle ehti kaikkiaan 11, kaksi Helsingistä asti.

Ylhäisesti Mannerheim tarkkaili ateriaansa nauttivia vanhoja kaveruksia, 1950-luvun oppikoululaisia.  Mietimme, mitä nykyiset parikymppiset tuumaisivat mahtimiehen kuvasta. Vissiin sentään tuntisivat. 

Herkkuruokaa nautin peräti liikelounaan malliin, sillä viikon päästä torstaina on sovittu sinetöitäväksi lukaalini ja autotallini kauppa Nordean konttorissa läheisen kauppatorin varrella. Keskiviikkona vielä katsastan entisen kauniin ja tilavan kotini Liedossa, kun siellä ammattilainen tekee loppusiivouksen. 

Pikku hiljaa iso muuttomyllerrys tavaroiden jakeluineen päättyy. On aika siirtyä uuteen vaiheeseen ja ruveta jossain määrin osallistumaan Saga-yhteisön tapahtumiin. Parissa konsertissa olen jo ollut kuulolla. Lisäksi liityin ruotsinkerhoon, joka tosin ensi viikon jälkeen jää kesätauolle. Uimassa ja vesijumpassa käyntejä jatkan mielihyvin. Ties mitä muuta passelia vielä mahtuu viikkoihini. 

Syksyn tullen jatkamme lounastapaamisia siten, että syyskuun lopun torstaina tutustumme yhteisvoimin Sagan monipuoliseen lounaaseen. Varaan ateriointia varten kabinetin, mutta noutopöydästä kukin hakee ruokansa normaaliin 12,70 euron hintaan. Sagan asukkaana minulle kuuluu lounas osana  palvelupakettiani.

Viileitä päiviä luvassa, mikä sopii vallan hyvin varsinkin ulkosalla liikkuessa. Kiinnostavaa tuta, mikä kesästä tulee. Eskoiseni syntyessä 1961 helmikuun lopulla kesän ainoat lämpimät päivät hujahtivat ohi toukokuussa. Kaiken kesää sitten satoi satamistaan. Vauvaa oli puettava lämpimästi, minkä hyvin muistan. 

Kuinkahan perhepiirin uusimman tulokkaan syntymän aikaan juhannuksen tienoilla riittää lämpöä ilman paksuja vaatteita? Nykyisin kaiketi liika lämpö osana ilmastouhkia on se vaara, jota eniten pelätään.

Vanhan kertausta

Tänään oli taas se torstai, jolloin vanhalle koulukaverien porukalle oli varattu iso pöytä tutussa ravintolassa. Mutta meitä ennätti paikalle vain kolme. Niinpä jätin kuvan ottamatta ja tarjoan kertaalleen julkaistua. Juttu toimii samalla tervehdyksenä parhaalle kouluaikaiselle kaverilleni, joka ei ilmaantunut lounaalle eikä myöskään vastannut äsken puheluun. Miksi kummassa?

 Kuukauden viimeisenä torstaina klo 13 tuttu kaveriporukka on viime syksystä alkaen kokoontunut Turussa Blankoon lounaalle. Tänään eka kertaa tarkastettiin kaikilta koronapassi/rokotustodistus, josta näki, että joka iikka on rokotettu kolmesti. Tiettävästi kukaan meistä ei ole sairastanut koronatautia. 

Jo ennen koronataukoa omaksuttiin sellainen tapa, että syntymä- tai muuta merkkipäivää lähiaikoina viettänyt tarjoaa lasillisen kuohuvaa koko poppoolle. Tällä kertaa oli minun vuoroni tiistaisen syntymäpäivän takia, kuten moni FB-kaverikin ilokseni oli huomannut. Virtuaalisesti tarjoan skumppaa myös kaikille blogisivulla ja FB-seinällä vieraileville: KIPPIS! 

Oikeasta lasista siemaisi puolikuivaa juomaa kaikkiaan kuusi paikalle tullutta. Olin heistä yksi. Synkeän räntäsateinen päivä valostui yhä, kun vanhaan tapaan juttelukin alkoi kuplia. Olimme niin hyvässä vauhdissa, että unohdin tyystin ottaa kuvia. Mutta paikkaan puutteen otoksilla lahjakassista ja sen sisällöstä. Kassin toi paras kouluaikainen ystäväni ja mestarileipuri. Hänen armas, nykyisin sairasteleva siippansa hoitaa pariskunnan saksalaisen vävyn makkarabisnestä, jota varten on teetty myös nätit kassit. Somat pullat löytyivät kassin uumenista. Kiitos kummallekin!

Laatumakkaroita voi ostaa ainakin Turun kauppahallista. Muuallakin niitä voi olla kaupan. Ellei ole, kannattaa kysellä ja tilata Artimago OY:stä.

Lucian päivää Naantalissa

Perinteinen joululounas vanhojen koulukavereiden kesken nautittiin tänään Naantalin Trapissa. Hiljaista iltapäivää tunnelmallisessa ympäristössä vietti jokunen muukin asiakas. Meri häämöttää piharakennusten takana. Vastarannalla kohoaa Kultarannan komea graniittipytinki.

Joskus takavuosina jaksettiin innostua joululounaasta niin, että alkajaisiksi haahuiltiin pihassa ja viipyiltiin kodassa. Porontaljoin katetut penkit seinustoilla kutsuivat istumaan. Käteen ilmestyi höyryävä glögimuki, josta nenään tuoksahtivat kaikki tarpeelliset ainekset lisukkeineen. Mutta sattuipa  niinkin, että ilonpito nyrjähti, kun huomattiin, ettei pelkästään saatu kostuketta kurkkuun ja vauhtia juttuihin. Sade nääs oli päässyt pahan kerran kastelemaan taljat! Pikavauhtia hipsittiin pöksyt märkinä sisätilohin. Vaiva toki hellitti monivaiheisen aterian mittaan. Kokemus opetti: eipä ole enää aikoihin yritetty kotaan glögille.

Sinisen hetken koittaessa hyvästelin vanhat kamut. Trapin rappusilta sain vielä talteen kuvan Naantalin kuulusta kirkosta. Siellä moni lienee käynyt ainakin Naantalin musiikkijuhlien tapahtumissa alkukesästä. Nyt oli aivan hiljaista, mutta eilen 12 12 12 -päivänä tälläkin kirkolla oli nähty hääpareja. Elämä jatkuu...