Eilen illalla kuopukseni tunnusti julkisesti, että hän täytti vaivihkaa 50 vuotta jo maaliskuun alussa. Kevätlämpimien toivossa kaveriporukka oli kutsuttu vasta nyt moottorivenekerhon paikkaan Turun Ruissalossa.
Vahva joukkue saapui muun muassa Kangasalta. Sen jos minkä tunnen minäkin yhä yhdeksi kotipaikakseni, jossa lapset varttuivat ja selvittivät sekä peruskoulun että lukion. Sitten he häipyivät, mutta tulivat usein käymään entisessä kodossaan, joka tyhjeni meidän perheestä vasta 2003. Sydän sykähteli, kun tapasin monien yhteisten reissujen tuttuja ja sain terveisiä heidän vanhemmiltaankin. Entiset melojapojat olivat kaikin puolin varttuneet miehen mittoihin. Moni heistä asuu yhä kuulussa harjujen ja järvien kunnassa.
Sisko piti veljelleen puheen kuvien kera ja muistutti, ettei velipoika ole elänyt päivääkään ilman systeriään. Monia otteluita on tarvittu, ennen kuin otteet ovat asettuneet toinen toisensa halaamiseen. Hyvältä näyttää. Eivät enää puukengät lentele niin kuin aika ajoin kauan sitten. Ovat puolisoineen jopa taipuneet toistensa sopuisiksi naapureiksi, mikä on jo melkoinen saavutus.
Yhteisen pihapiirin nuoriso loisti ohjelmanumeroillaan. Hommat hoituivat, eikä tekniikkakaan pettänyt. Kuvassa pojanpoika aloittelemassa tietovisaa, johon pöytäkunnat osallistuivat omina joukkueinaan. Perhe piti suunsa supussa ja antoi muille suunvuoron. Äidillä hiki nousi otsalle, kun muisteltiin muinaisia kepposia. Ne eivät akuutteina olleet ihan niin hauskoja kuin eilen muhkeasti kerrottuina legendaarisina tarinoina.
Suvun valmistelemien ohjelmien loputtua estradi ei kauaa pysynyt tyhjänä, kun jo kuultiin hilpeä puhe Australian-muisteloineen. Sitten ykskaks tarjolle ilmaantui ohjelmanumero T-paidoin. Takavuosien opiskelukaveri oli näet keksinyt oivan lahjaidean, joka toteutui neljällä paidalla sopivin tekstein. Kerros kerrokselta juhlakalu sai aina uuden paidan ylleen kuin elämän myötä karttuneiksi vuosirenkaiksi. Niistä rakentuu hirtehinen elämänkaari pojasta mieheksi, joka lopulta tunnustaa:"I'm so old!"
Orkesterin viritellessä soittimiaan tanssin tahdittamiseksi mummu, samalla valokuvaaja, häipyi pojantytär matkassaan kotia kohti. Pojantytär hyppäsi kyydistä matkan varrelle. Hän näet oli vauhdikkaasti menossa saman tien omien kavereittensa synttäribileisiin.
Illalla kotona tapahtumia muistellessa tuntui siltä, että kaikilla oli niin mukavaa... Mikähän lienee ollut juhlimista jatkaneiden tunnelma aamulla?
4 kommenttia:
Oli varmaan ihana juhla!
Monipuolisia nää nykyiset viiskymmenvuotisjuhlat! Hauskaa niin juhlakalulla kuin juhlavieraillakin! Jää kivat muistot.
Onnea ...näin kertoillen on kovin auvoinen perhekuvio!Upeat juhlat !
Vakuutan yhä, että perhekuvio on mainio, vaikkei kai sentään auvoinen.
Lähetä kommentti