Elokuun lopulla Suomen Kuvalehdessä ilmestyi Hannu Mäkelän oiva matkakertomus siitä, kuinka hän hiljattain kulki Aleksandr Sergejevitš Puškinin jäljillä. Koska minäkin olen käynyt samoissa paikoissa ja jopa ollut laskemassa kukkia Puškinin haudalle, oli mitä paras hetki tarttua edes yhteen hänen itsensä teokseen. Kapteenin tytär (1836) on ilmestynyt Samuli Suomalaisen kääntämänä ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamana 1876. Kieli on nykylukijasta perin kummallista. Moni sittemmin kirjakieleen vakiintunut seikka haki vielä muotoaan, kun kielimiehet vasta muokkasivat murteista yleiskieltä. Niinpä tekstistä syntyy vaikutelma kuin katselisi kauhtunutta gobeliinia vanhan hirsirakennuksen seinällä. Itse tarinakin muistuttaa hurjia kuva-aiheita, joita lapsena olen nähnyt ulkomailta tuoduissa seinävaatteissa.
Koska digikirjasta puuttuu kansikuva, kopioin oheen komeimman löytämäni kannen. Tuskin haittaa, vaikka kansi kuvittaa ruotsinnosta.
Tarina ajoittuu Katariina II Suuren valtakaudelle 1700-luvulla, jolloin valekeisari Pugatšov ryhtyi kapinaan kasakka-armeijoineen. Päähenkilö on eläköityneen upseerin poika Pjotr Grinev, jonka isä lähettää 17-vuotiaana palvelukseen Orenburgiin. Sieltä hän joutuu edelleen Belogorskajan linnaan, jossa Grinev tutustuu ja rakastuu kapteenin tyttäreen, Maria Mironovaan. Kuten odottaa saattaa, hurjat tapahtumat koettelevat ankarasti nuoria. Petturit juonivat heitä vastaan, satumainen käänne pelastaa nuoren miehen hirsipuulta, kun Pugatšov paljastuu matkan varrelta tutuksi mieheksi, jolle Grinev lahjoitti jänisturkkinsa. Silti yhä uusia koettelemuksia tulee vastaan, kunnes Maria Mironova pääsee itsensä keisarinnan juttusille ja vehkeilijöiden valheet paljastuvat. Grinevin karkotus päättyy ja hän palaa vanhempiensa luo, missä myös Maria odottaa sulhoaan. Romaani päättyy siihen, kuinka kertoja vielä muistelee kaukaisia tapahtumia ja toteaa lyhyesti, että avioliitto solmittiin. Elämä asettui rauhallisiin uomiin, suku karttui, menestyi ja ihmiset elivät onnellisina elämänsä loppuun. Sen pituinen se - kuin satu ikään.
Ehkäpä vielä luen muutakin tältä venäläisten suuresti rakastamalta kovan onnen kirjailijalta. Jevgeni Onegin väikkyy jo lukulistalla. Muistelen samalla viimeisintä käyntiäni Pietarissa, jolloin heti alkuun poikettiin Puškinin patsaalla Tsarskoje Selossa. Siitä kirjoitin tämän blogitekstin.
6 kommenttia:
Juu, milloinkahan saisin luettua sen kappaleen Kapitanskaja dotskaa, jonka ostin joku aika sitten SPR:n Kontista. Sen on suomentanut Siiri Hannikainen vuonna 1935. Tosin minun kirjani on toinen painos, pokkari vuodelta 1959. Oikein nätti kansi siinäkin.
Joskus katselin kirjan pohjalta tehdyn neuvostoliittolaisen elokuvan Kuvakukossa Kuopiossa. Vaikka on mustavalkoinen elokuva, niin sisältää kauniita kuvia, kuten jäitten lähtö siitä jostain virrasta.
Olisi kyllä kiva käydä joskus Tsarskoje Selossa.
Tunnen Jevgeni Oneginin oopperasta, jonka näin Pietarissa! Oli muuten upea esitys!
E-kirjaan en ole vielä tutustunut.
Tarina nyt noin kerrottuna muistuttaa tavanomaisuudessaan noita onnettomia tai onnellisia rakkausjuttuja , mitä nyt kesäisin lueskellaan .Jos ei kielikään , niin mikä sitten siinä vetoaa ?En ole lukenut .Millaista on lukea koneelta kirjaa , kun siinä näkyy kuitenkin niin pieni osa sivusta...kertovat ..kai sekin uutuus pitäisi kokeilla .Sänkykaveriksi se kuulemma on hyvä ja kevyt .
Vanha suomennos ei tosiaan ole mitään sanataiteen juhlaa, jollainen venäjänkielinen alkuteos taatusti on. Romanttisessa seikkailuissa on kipinää, joka auttaa ymmärtämään, miksi opus yhä mainitaan yhtenä Pushkinin kuuluisimmista. Se ilmestyi vain vuoden verran ennen tämän kuolemaa, ja on kaketi toteutettu monta kertaa näyttämöillekin, ehkä myös oopperaksi.
E-kirjaa luen mielelläni. Ehkäpä ostan Readeriin ladattavaksi Hotakaisen uutuuden, jotta näen, kuin nykykirja asettuu vehkeen sivuille. Kerran jo osasin lainata kirjastosta e-romaanin, mutten kumminkaan lukenut sitä. Testasin vain, että homma toimii.
Saatanpa hyvinkin etsiä käsiini Kapteenin tyttärestä tehtyjä suomennoksia ihan vain verratakseni eri-ikäisten tekstien synnyttämiä vaikutelmia.
Ai kapteenin tytär on sama kuin Jevgeni Onegin ?! Nähty on (kuultukin luultavasti joskus ), mutta en muista nyt ....täytyy googlata..
Lähetä kommentti