Kuinkas tässä kävikään näin? Olin valitsemassa Elisa Kirjasta syntymäpäiväni aikoihin lahjaksi tarjottua e-kirjaa, kun eksyin tutkimaan, mitä sanotaan Kari Hotakaisen kirjoittamasta elämäkerrasta Tuntematon Kimi Räikkönen (Siltala 2018):
Mitä puhuu ihminen, joka ei yleensä puhu? Mitä ajattelee ihminen, jonka moni tietää, mutta harva tuntee?
Tuntematon Kimi Räikkönen on kertomus vaatimattomista oloista lähteneestä ihmisestä, joka murtautui epätavallisen ammatin huipulle. Tässä kirjassa Kimin lisäksi puhuvat myös hänen äitinsä, veljensä, vaimonsa ja uskotut ystävät. Sanansa sanovat myös muut kuljettajat, tallipäälliköt, mekaanikot, fysiovalmentaja, manageri ja aivan tavallinen formulafani. Kirja kertoo ajamisesta, perheestä, luottamuksesta, vapaa-ajasta ja nuoren miehen tähänastisen elämän dramaattisista hetkistä. Tuntematon Kimi Räikkönen on hurja, humoristinen ja liikuttava kirja, joka avaa huiman maailman myös niille, jotka eivät ole kiinnostuneet moottoriurheilusta.
Hienointa olisi jos voisi ajaa formula ykkösiä tuntemattomana, Kimi sanoo, ja varmistan, että sanelin säilöi tämän ensimmäisen lauseen. Ja näin sanoessaan Kimi tietää, ettei sellaista maailmaa ole eikä tule. Tuntemattomana voi ajaa partaa tai ruohonleikkuria, ei seitsemän miljoonan euron kilpa-autoa.
Kirjan on kirjoittanut suomalaisten rakastama humoristi Kari Hotakainen.
Kiinnostuin maksuttomasta lahjasta, jolla tiesin sekä kustantajan että kirjoittajan jo tehneen jättitilin puhumattakaan monimiljonääri-Kimistä. Kirja napsahti hyllyyni, mutta niin napsahti myös lasku aikanaan maksettavaksi suoraveloituksena. Jokin meni tilatessa pieleen. En kumminkaan ruvennut perään kyselemään, vaan siirsin ostokirjan Sony Readeriin ja luin sen äskettäin. Mikään ei tekstissä tökännyt, vaan innosti painelemaan yhtä kyytiä hamaan loppuun. Sivuutin vain tilastot Kimin sijoittumisista eri kisoissa, sillä niistä en ymmärrä mitään. Formula-ykkösten ympärillä pyörivästä hyörinästä kumminkin pääsin jyvälle, kiitos kirjan.
Malesia, lokakuu 2017. Sama-Sama-hotellin aula. You’ll never walk alone, lauletaan englantilaisen jalkapallojoukkueen Liverpoolin tunnuskappaleessa. Kimi Räikkösen rinnalla on kulkenut uran aikana monta ihmistä, mutta yksi kauemmin kuin kukaan muu. Hän on englantilainen Mark Arnall, 46-vuotias kuntovalmentaja, joka on vuodesta 2002 huolehtinut siitä, ettei Kimin tarvitse huolehtia kisaviikonloppuna mistään. Mark kulkee mukana kaikkialle, hotellin ala-aulasta radalle, radalta varikkopilttuun pieneen huoneeseen, siitä lähtösuoralle. Hän seisoo auton vieressä juomapullo kädessään ja ymmärtää pienimmästäkin eleestä, mitä Kimi haluaa tai tarvitsee.
Tänäkin aamuna, hotellin aulassa, Mark ojentaa Kimille juomasekoituksen, jossa on inkivääriä ja sitruunaa. Tai jotain muuta. Kimin ei erikseen tarvitse kysyä juoman ainesosia. Hän tietää, että Mark on löytänyt tähän lämpötilaan juuri oikean sekoituksen.Lapsesta asti Kimi kulki perheen mukana karting-harrastuksissa. Koulu jäi sivuun, moottoriurheilu vei mennessään. Vauhdikkaasti etenee myös kuvaus Kimin vaiheista. Otti kuulemma aikansa, ennen kuin Hotakaisen hanke pääsi alkuun ja syntyi välttämätön luottamus tekijän ja kohteen välille. En välitä tonkia lehtijuttuja saati arvosteluja aiheesta. Minulle riittää urakan tulos. Se tarjoaa kuvan vikkelästä, ujosta pojasta, hurjapäisestä nuoresta miehestä autojen ratissa yhtä lailla kuin viihteellä riekkuvasta sekä lopulta perhe-elämään rauhoittuvasta aikuisesta. Käsittämättömiin paikkoihin Formula-kuvioissa menestynyt joutuu ja hänen mukanaan Hotakainen. Silmät ymmyrkäisenä kiihdytän lukiessa minäkin vauhtia tilanteesta toiseen.
Hienolta tuntui havaita, kuinka hurjapää uuden avioliiton ja lasten syntymän myötä asettuu viihtymään kotona Sveitsissä.
Kimin kohdalla fakta on se, että hänellä on ollut 18 vuoden ajan noin 140 matkapäivää vuodessa. Se tekee yhteensä noin seitsemän vuotta. Mitä tämä fakta tarkoittaa? Sitä, ettei hän ole ollut yhtäjaksoisesti kotonaan, hän on käynyt vain kääntymässä ja lähtenyt taas. Se vaikuttaa psyykeen. Hermosto ei ole koskaan kunnolla lepotilassa, matkalaukku tyhjenee pesukoneeseen, ja juuri kun vaatteet ovat kuivuneet, ne viikataan takaisin laukkuun. Tässä ruljanssissa ihminen muuttuu kärsimättömäksi, ja saattaa käyttäytyä todella töykeästi. Hänestä voi tulla mulkku. Ainakin väliaikaisesti. Ainakin ulkomaailmaa kohtaan. Ja joskus myös läheisille.
Ei ihme, että Kimi kaipaa aikaa, jolloin ei tarvitse lähteä mihinkään.
Tällä hetkellä tiedämme tämän: Kimi on hyväsydäminen ja mulkku. Hän on lapsirakas ja huumorintajuinen – jos kuulijalla sattuu olemaan samanlainen huumorintaju.
Oli paikallaan lukea kirja ihmisestä ja alasta, joista kummastakaan minulla ei ollut kuin kalpeita aavistuksia. Formula-kuskin olot ahtaassa, tutisevassa, kuumassa sukkulassa kierros kierroksen jälkeen kuvattiin niin vaikuttavasti, etten sano lajista mitään missään porukassa. Hissuksiin hämmästelen Hotakaisen tapaan, mikä ihmisiä pitää kiinni kisoissa, joissa paahdetaan mutkalle väännettyä ympyrää milloin missäkin päin maailmaa.
Runsaat kuvat kiehtoivat katsomaan niitä tarkasti vielä uudestaan, kun oma luku-urakka oli selvitetty. Valaisevaa antia nekin.
