Härkönen iskee naiskuvallaan

Tartuin hiljan Elisa Kirjan syöttiin ja ostin Sony Readeriini Anna-Leena Härkösen romaanin Ei kiitos (2008). Kirjasta tehty elokuva on pyörinyt teattereissa alkuvuodesta, mikä ajankohtaisti myös pohjateoksen. Leffalippujakin oli tyrkyllä Elisa Kirjassa, tosin vain arpajaisvoittoina.

Tyytyväisenä löysin e-kirjan lopusta paperiversioon kirjatun takakansitekstin. Se opastaa myös e-kirjan mahdollista ostajaa näin:

"Terävän humoristinen romaani iskee siekailematta uuvahtaneen avioliiton kipupisteisiin.
Heli Valkonen on epätoivoisesti rakastunut aviomieheensä. Mutta Matin ei tee mieli. Koskaan. Hän vain pelaa tietokonepelejä repsahtaneissa fleece-housuissa. Hartiahieronta on hänestä parasta läheisyyttä.
Kun hienovaraisista vihjeistä, kauniista puheista ja hemaisevista asuista ei ole apua, Heli turvautuu suoraan ja yhä suorempaan toimintaan - turhaan. "Kulta, nyt ei ole hyvä hetki." Lauhkeasti ja nöyryyttävästi Matti torjuu puolisonsa lähestymiset. Missä vaiheessa hehku lopahti, ja he alkoivat puhua toisilleen kuin potilaat: "Mites sun niskat?" Hiljainen makuuhuone johtaa tilanteisiin, joihin Heli ei välttämättä olisi halunnut. Mutta hän ei tahdo kuolla suruun."

Luin kirjan 220 sivua nopsaan ja huomasin, että tuoteseloste pitää kutinsa. Äimistelin aika ajoin räväkkyyttä, jolla kirjan Heli jakeli täsmäiskuja vaitonaiselle miehelleen, Matille. Tyydyttämättömän naisen raivo kihisee niin, että mies valuu yhä loitommas. Kiinnostaisi tosiaan nähdä, kuinka vahvoina Helin tuliset repliikit toistuvat elokuvassa ja kuinka Matti väistelee sanaiskuja.

Romaanissa Heli päätyy äärimmäisenä keinonaan rakastelemaan sopivasti kohdalle osuneen nuoren uroksen kanssa. Seuraa vereviä kohtauksia miehen kämpässä. Huuma hiipuu melko pian, mutta siitä löytyy syy repäistä kotona auki avioparin umpisolmu. Väsähtänyt mies alkaa esittää aloitteita ja taipuu ehdottamaan jopa parisuhdeleiriä. Kirjan lopussa pariskunta on pääsemässä puhumisen alkuun, Mutta kriittisellä hetkellä mahtava kirkonkellojen pauhu vaientaa ihmiset - ainakin hetkeksi.

Mitähän tuumaan Härkösen tavasta käsitellä pariskunnan kivulloista suhdetta? Jossain määrin kavahdin Helin ylen roimia repliikkejä. Silti myönnän, että kipeän aiheen rohkea tarkastelu voi avata silmiä ja pikku hiljaa ohjata ihmisiä auttamaan itseään, kun avioelämä uhkaa uuvahtaa. Härkönen on osaltaan ainakin lisännyt ellei peräti aloittanut julkipuhetta hankalaksi koetusta aiheesta. Siksi arvioin Ei kiitos -romaanin tervetulleeksi tendenssikirjaksi. Sen sanottava tehostuu tuntuvasti siitä, että kirjassa nainen onkin seksiä hinkuava osapuoli eikä mies, niin kuin vanhastaan on totuttu tilanne näkemään.

Kuinka sattuikaan, että juuri tänään löysin vakituisesti seuraamistani blogeista Jussi Ruokomäen 17.2.2014 julkaiseman parisuhdetta koskevan kirjoituksen. Se tuntuu jo otsikossaan jatkavan siitä, mihin Härkösen kuvaama vaimo toivoisi pariskunnan päätyvän:
 

Enemmän ja parempaa

Vain seksiä ajatteleva mies
on parisuhteen supersankari

Jutun lopusta löytyy kuvan kera Ruokomäen lyhyt esittely. Hän sanoo olevansa diplomi-insinööri ja viisauden rakastaja. Päätoiminen koti-isä ja sivutoiminen nettiveijari rentoutuu iltaisin -- kun muu perhe on nukahtanut -- lukemalla Aristoteleen ikivihreitä koodauksen ohessa.