Eilen illalla näin Turun kaupunginteatterissa Päällystakin. Se perustuu Nikolaj Gogolin novelliin Päällysviitta, mutta muuntaa tarinan sopimaan Helsingin olympiakisojen jälkeiseen Suomeen. Ah, mikä huima satiiri muokkauksesta lehahtikaan näyttämölle! Annina Karhu kirjoittaa Turun Sanomissa 2.3.2014, että Esa Leskisen ja Sami Keski-Vähälän käsikirjoittamassa näytelmässä on silti vahva gogolilainen henki.
"Päähenkilöä kuvaava tarina noudattelee alkuperäisteosta, mutta
kontekstina ei ole Gogolin ajan Pietari, vaan suomalainen yhteiskunta
1950-luvulta nykyaikaan. Talous- ja työelämässä tapahtuneita rajuja
muutoksia koomisesti kuvaava näytelmä on tavallisen työtä tekevän
ihmisen puolella. Kohtuuttomuuteen, tuhlailuun, keinotteluun sekä
maksimaalisten voittojen tavoitteluun se sen sijaan suhtautuu
kriittisesti."
Yhä uudestaan äimistelen teatterissa näyttelijöiden erinomaisuutta. Eilessä esityksessä epäilemättä myös vierailevan ohjaajan Pertti Sveholmin otteilla on isot ansionsa. Eivät näyttelijät yksin pysty luomaan esitykseen sellaista nopeaa, tarkkaa rytmiä ja samalla hengittävyyttä kuin täällä nyt nähdään. Erityisen huimina pidän kohtauksia, joissa Akakille hommataan uutta takkia vanhan risan tilalle. Näyttelijät yltävät virtuoosimaisiin muoti-ihmisten parodiointiin. Arkailevaa Akaki-parkaa vedätetään maksamaan älytön hinta Armanin (!) takista, hänelle aivan liian isosta. Takista kasvaa symboli miehen hetkellisesti kohonneelle asemalle työpaikalla, joka on - kuinkas muuten - muhkea 1990-luvun taitteen huijaripankki. Eikä aikaakaan, kun takki varastetaan. Pian mies menettää myös asemansa pomona ja saman tien koko työpaikkansa. Surullisen hahmon ritari Kimmo Rasila Akakina säilyttää uskottavasti häkeltyneen hyväntahtoisuutensa kaikissa työpaikan äkkikäänteissä, joita organisaation muutoksiksi mainostetaan. Mitään apua hänelle ei heru viranomaisilta, eikä entinen työkaverikaan tosissaan jaksa miehestä välittää. Lyötynä Akaki vetäytyy loukkoonsa kuolemaan juuri niin kuin Gogolin novellissa. Ihmiskuva on sisimmältään uustulkinnassa sama kuin pohjatekstissä.
Muistan, kuinka 1990-luvun laman iskiessä haukottiin henkeä, kun yritettiin käsittää, mitä maassa oikein tapahtuu. Julkisuus tulvi talouspuhetta. Moni hurrasi uusliberalismille, toiset sitä manasivat. Tehdyille ratkaisuille ei tuntunut löytyvän vaihtoehtoja. Itse olin työkavereiden kanssa jurnuttamassa vastalauseita harva se päivä, kun osuttiin yhtaikaa syömään. Mutta mitään sen enempää ei osattu tehdä. Joku ehkä kirjoitti yleisönosastoon. Edes opettajankoulutuksen ohjelmissa emme pystyneet vastustamaan virtauksia, jotka sittemmin johtivat koko yliopiston uudelleen organisointiin rahamaailman periaatteiden mukaiseksi. Kritiikki niin sanotusta yliopistouudistuksesta kaikuu yhä kuuroille korville.
Paljon on teattereissakin tehty ja kirjoja julkaistu ymmärryksen lisäämiseksi yhteiskunnan vinosuuntauksista. Eilisen esityksen jälkeen alan minäkin uskoa, että vihdoin on virottu parin vuosikymmenen mittaisesta typertyneisyydestä, kun Päällystakin kaltaisia komeita läpivalaisuja kyetään sekä kirjoittamaan että toteuttamaan huimana näyttämöesityksenä eri puolilla Suomea. Menkää katsomaan ja vaikuttumaan tällä kertaa Turun kaupunginteatteriin!
6 kommenttia:
Jos oli sama versio kuin aikanaan Ryhmäteatterin esityksenä, oli kauden tapaus! Paras näytelmä ja esitys pitkään aikaan!
Taitaa hyvinkin olla saman käsikirjoituksen turkulaisversio. Olen kuullut ja jotain lukenutkin Hesan esityksistä, vaan enpä ole nähnyt. Onneksi homma osataan myös täällä.
Teatterissa ei olekaan tullut vähään aikaan käytyä. Turussa kävin vaimon kanssa viime kesänä. Edellisen kerran vierailin Turussa 1970-luvulla. Ei kehdattu nyt käydä Turun linnassa kun ei se varmaan kovin paljon ole niistä ajoista muuttunut.
Kyllä sitä Gogolin tekstiä varmaan vääntämäänkin pystyy, mutta minulle saattaisi kelvata sellaisenaankin. Tätä kirjoittaessani huomasin, miten Gogol ja Google muistuttavat niminä toisiaan. Ehkä joku vielä vääntää vitsiä siitäkin, vai onkohan Googlesta tullut tabu?
Tosiaan, googlaamalla ei ollut saada esille Gogolia, kun google lykkäsi yhä uudestaan etusijalle itseään.
Pidin minäkin todella paljon esityksestä! Mahtava oli Gogolin teoksen henki esityksessä. Hieno toteutus, upea näyttelijätyö
Lähetä kommentti