Ihan nollille emme me muutakaan jääneet, vaikka monta kertaa pallo kolisteli ränniä pitkin edes hipaisematta keiloja. Tunnin puuhastelu ajoittain hiukan kierossa asennossa herätti vanhan polvikipuni, niin etten tosiaan heti unohda uutta lajikokemusta. Jääköön ainoaksi, sanoo polveni...
Kupittaan puistossa porukka nautti kävelystä ja kevätnäkymistä. Lopuksi vielä rentouduttiin venytellen niin kuin aina. Mukaan liittyi jokunen satunnainen kulkija, muttei sentään se pyöräilijä, jolta tukimme tien. Naureskellen hän kurvasi ohi nurmikkoa pitkin. Liikunnallinen päivä huipentui lounastarjoiluun Kupittaan paviljongissa. Hoh-hoijaa, kuinka hiljaiseksi iso joukko muutuikaan, kun päästiin maittavan aterian ääreen! Että tämmöinen kevättempaus lietolaisilla tänään Turussa.
5 kommenttia:
Minä jo arvelin otsikon perusteella, että joko siellä taas niitä tuulenkaatoja. Mutta olikin muut kaadot kyseessä.
Mielenkiintoinen temperamenttiero tulee esiin tuossa ruokailun aikaisessa hiljenemisessä. Muistan kun lapsuudenkodissani kävi kerran etelä-Suomesta vieraita ja he ihmettelivät, että onko teillä tapana näin puhua ruokapöydässä. Kun vastattiin, että on, niin vieraat yrittivät vaivihkaa mutista, että "mukava tapa". Me itse emme varsinaisesti mutisseet.
Hauska kokeilla uusia lajeja - vaan kenties hiukan aikaisemmin olis voinut aloittaa, näin olen joutunut toteamaan, kun ruumis ja mieli eivät aina kulje ihan samaa rataa...
Pyöräilystä polvi tykkää! Kokemusta on.
Temperamenttieroja suattaapi hyvinnii olla, mutta meidät hiljensi eilen silkka nälkä. Lounaalle nimittäin mentiin vasta klo 13.30
Samoja kokemusperäisiä oppeja minullekin siunaantuu kuin Tuulikille. Vuosi pari sitten haksahdin jopa kuvittelemaan, että kansalaisopiston tarjoama aikuisbaletti passaisi minullekin. Turha luulo. Kahden kerran jälkeen uskoin, ettei sittenkään. Jos oikein muistan, polvi - vai kankku? - teki silloinkin tenän.
Ison porukan olette saaneet kookoon ! Ehkä vielä muutakin toimintaa ? Mukavaa...
Lähetä kommentti