Lammen kummajainen

 Kun sää lämpenee riittävästi, mökkilammessa alkaa tapahtua. Sinne ilmestyy musta uiskentelija. Lierihattu pilkottaa kauas, vaikka paljon muuta ei kummajaisesta näkyisi. Monien yritysten ja kokeilujen tuloksena tiedän jo, kuinka on paras toimia, että välttämätön lammen perkuu onnistuu. Muutaman kesän urakoinnilla uistinvita ei enää rehota niillä paikoin, joista sitä on yhä uudestaan kitketty.

Lampihommiin tarvittavat varusteet ovat olleet käyttämättä tänä kesänä turhan pitkään, mutta eipä oikein ole ollut aihettakaan. Kylmä sää on hillinnyt uistinvitaa niin kuin kaikkea muutakin kasvustoa. Mutta tänään oli sekä aihetta että hinkua sonnustautua perkaussessioon.

Duunin alkajaisiksi lulla oli karata. Roosanvärinen pötkylä, vesijumpasta tuttu, toimii milloin ankkurina, milloin kellunta-apuna. Lampi on näet paikoin niin syvä, että siihen hukkuu, ellei ui tai kellu. Kun lampeen menee hommiin, ei pysty uimaan kuin muutaman vedon paikasta toiseen lullaa siirrellen. Kun duuni on hoidettu, voi vaikka lekotella kelluskellen.

Runsaan puolen tunnin urakalla keräsin kelpo lastin raaka-ainetta kompostiin. Lisää tavaraa karttuu, kunhan taas saan apua märkäpuvun pukemisessa. Riisuminenkaan - saati kuvaaminen - ei ota onnistuakseen, ellei joku kisko hihan suista ja lahkeista. Kukapa uskoisi, että puuha on hauskaa kaikkine kommervenkkeineen!