sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Jahti - elokuva, jossa miehestä tulee saalis

Jo pitkään olen halunnut nähdä vuonna 2012 valmistuneen tanskalaisleffan nimeltään Jahti, alunperin Jagten. Sen on ohjannut Thomas Vinterberg. Tuoreeltaan tulin lukeneeksi elokuvasta muutamia kritiikkejä ja päätin, että tuon minä katson. Tänään muistin, että minulla on Elisa Viihteen videovuokraamosta vielä pari elokuvaa maksutta kasomatta. Niinpä väistin iltapäiväksi suunnitellun hankalan työn ja hommasin itselleni pitkän, laadukkaan tauon. Tanskalaisethan tiedetään erinomaisiksi elokuvantekijöiksi. Myös aiheen ymmärsin tärkeäksi. Tässä juoni lyhyesti Leffatykin tarjoilemana:

Rankan avioeron läpikäyneellä 40-vuotiaalla Lucaksella (Mads Mikkelsen) alkaa olla elämän palaset pitkästä aikaa paikallaan: uusi tyttöystävä, uusi työ ja uudelleen rakennettu yhteys teini-ikäiseen poikaan Marcukseen. Kaikki kuitenkin rikkoutuu. Siihen tarvitaan vain yksi pieni tarina, mitätön sattumalta kerrottu valhe. Valhe leviää yhteisössä kuin virus. Järkytys ja epäluulo pääsevät valloilleen, ja pieni yhteisö ajautuu kollektiivisen hysterian tilaan. Lucas joutuu käymään yhden miehen taisteluun kunniansa – ja elämänsä – puolesta.

Katsomiskokemus osoittautui rankaksi. Väkisinkin samastuin Lucaksen mahdottomaan tilanteeseen, kun hänen tuttu yhteisönsä alkaa torjua miestä kuin ruttotautista. Jotakin järkyttävän raadollista paljastuu ihmisistä puhuvina laumaeläiminä. Huhu saa siivet, kukaan ei kunnolla tarkista sen  alkuperää. Harmistuneen tytön pikku kosto Lucakselle paisuu paisumistaan, kun asiaan sotkeutuvat aikuiset johdattelevat lasta. Eikä Lucas pitkään aikaan tiedä, mistä on kyse. Jopa Lucaksen tuore ystävätär erehtyy epäilemään, että mies on voinut sittenkin kajota sopimattomasti lapseen. Vanhoista ystävistä vain yksi pysyy tolkuissaan, samoin äitinsä kanssa muualle muuttanut poika.

Turhia selittelemättä leffa etenee kuin jännitystarina. Pidätetty Lucas vapautuu, kun huhulta alkavat katketa siivet. Päiväkodin lapset ovat riehaantuneet sepittämään, miten Lucas on vienyt heitä talonsa kellariin ja mitä kaikkea he ovat siellä nähneet. Poliisit käyvät tutkimassa paikan löytämättä mitään kellaria. Väitteet olivat jo alun alkaen tuulesta temmattuja.

Hurjaa on seurata, miten ruokakauppiasta myöten yhteisö murjoo yhtä jäsentään pahasti merkittynä. Rikollisia tihutöitä tapahtuu. Meneillään on suorastaan pogromi. Sanoisinkin elokuvaa tutkielmaksi nykyajan noitavainosta.

Katsojaa ei kuitenkaan jätetä pahimman kauhistuksen valtaan, sillä elokuva päättyy jaksoon, jossa on kulunut vuosi kauheista tapahtumista. Lucas on jopa kelpuutettu takaisin metsästysporukkaan. Ympyrä sulkeutuu, kun alkuastelmaa toistaen taas ollaan ampumassa peuroja. Mutta äkkiä kajahtaa laukaus ja osuu aivan Lucaksen pään viereen! Ampujaa ei näy auringonkiloa vasten - siellä jossain hän yhä vaanii...

Minulle loppu sanoo, että kuvatunlaiset tapahtumat jättävät pysyvän jäljen niihin, joita yhteisö on ruvennut katsomaan kieroon, ja myös niihin, jotka ovat tempautuneet vainoajiksi. Lucas ja hänen kohtalotoverinsa kaikkialla joutuvat jatkamaan elämäänsä uhattuina, jos yhteenkin päähän on jäänyt kytemään ajatus "saastan" hävittämisestä. Se, joka kerran keksitään, hänet aina muistetaan, aiheettakin.

Ei ihme, että upeasti käsikirjoitettu, ohjattu, näytelty ja kuvattu elokuva on saanut palkintoja.





18 kommenttia:

Marjatta Mentula kirjoitti...

Pidän tätä hyvin vaikuttavana. Jäi ärsyttämään, kun Lucas ei pääse kokonaan eroon painajaisestaan, mutta niinhän se menee.

Nykyään myös isompien lasten opettajat ovat yhä enemmän vaarassa tällaiselle, kun murrosikäiset keksivät hormonihöyryissään valheita - läppää!

ketjukolaaja kirjoitti...

Taitaapa olla minulta vielä katsomatta, mutta eihän sitä tiedä minä päivänä tämänkin näkeminen on edessä.

Vinterbergin elokuvista ainakin Submarino on esitetty pari kertaa teemalla. Ihan ok, mutta ei mikään must.

Lissu kirjoitti...

Eiköhän Yle Teema tai jokin muu kanava ennen pitkää näytä tämänkin laatujutun.

Marjatankin komenttia myötäilen. Olen näet kauan sitten itse ollut ajojahdin kohteena yläasteella oppilaiden kanssa lukemieni ja luettamieni kirjojen takia. Kova paikka se oli, vaikkei mitään verrattuna elokuvassa esitettyyn.

tuulikki kirjoitti...

En taitaisi pystyä katsomaan, niin dramaattisesti kuvasi leffaa. Vuosikymmeniä sitten kollegani kertoi perheensä joutuneen kovan paikan eteen,kun miestä aiheettomasti syytettiin lapsen ahdistelusta. Oli rankkaa kuultavaa.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Lissu, minulla taas oli "epäilyttäviä" päivänavauksia, omasta mielestäni rauhaa ja eettistä asiaa, mutta joidenkin mielestä jotain muuta. Onneksi puheet oli kasetilla (iso koulu,aamunavaus annettiin vahtimestarille kasettimuodossa keskusradion kautta lähetettäväksi), niin rehtori kuunteli minun höpinäni oikein tarkkaan uudelleen ja sanoi, ettei moitittavaa. Siitä jäi ensin uhmakas, myöhemmin paha mieli, ja tottakai paheksujat löysivät helposti muutakin paheksuttavaa.

Lissu kirjoitti...

Tuulikille ja muillekin kerron vielä sen, että pohdin, onko leffalla todellisuustausta. Taitaa olla, kun moinen vaino on tuttua koto-Suomestakin.

Muuten: takavuosilta mieleen palaa lehtikohu eräästä avioerokriisistä, jossa miehestä väen väkisin tehtiin pedofiili. Ei semmoisesta ryöpytyksestä hevin selviä.

ketjukolaaja kirjoitti...

Kaikenlaisia leimoja ihmisiin lyödään tavan takaa. Ja on varmaan lyöty aina, on nähty ympäristössä noitia ja harhaoppisia, kommunisteja ym. Nykyään taitaa narsisti olla eräs vastaavanlainen määre, joka lykätään vastenmieliseen ihmiseen.

Koulujen aamunavauksista muistui mieleen, miten muuan ope luki keskusradion kautta Tuomas Anhavan runoa Yleiset opit. Eräs poika fysiikan luokassa mölähti: "Nyt se on seonnut lopullisesti!" Hän ei ilmeisesti kyennyt virittymään runon taajuudelle?

Tänään on muuten päivälähetyksenä siirtolaiselokuva 50-luvulta: Suomalaistyttöjä Tukholmassa.

Lissu kirjoitti...

Ketjukolaajalta kysyn ensi töiksi, kuinka saat näkyviin erillisen Vastaus-osion, jolla voi kohdistaa sanomansa oikealle kommentattorille.

Päiväleffa suomalaistytöistä Tukholmassa jää näkemättä, sillä tänään käydään mökillä. En taida edes tallentaa elokuvaa, jonka muistaakseni olen nähnyt. Se taitaa perustua Marjatta (?) Keskitalon Liukuhihnaballadiin. Sen ja monia muita samanmoisia tuli luetuksi niin, että aihe on perin tuttu.

ketjukolaaja kirjoitti...

En tiedä miksi kysyt Vastaus-osiosta, jota ei sinun blogissani ole mahdollista käyttää. Minun blogissani se on käytössä, mutta eipä aina muista sitä hyödyntää. Kyllä näin viiskymmpisenä jo saa sohia vähäsen sinnepäin...?

Tämän päivän elokuvan olen toki minäkin nähnyt aikaisemmin. Se ei voi perustua Keskitalon romaaniin, joka on tehty pari vuosikymmentä myöhemmin. Aiheen takana on Wikipedian mukaan Kaarlo Nuorvala. Ei ole mikään ykköselokuva, mutta ottaen huomioon ajankohdan ennen siirtolaisuuden huippuaikoja, tarjoaa se yhden näkökulman suomalaisten ennakkoluuloihin ja -odotuksiin siirtolaisuuden suhteen.

Lissu kirjoitti...

Kysyin Vastaus-osiosta, koska ihmeekseni minun blogi-sivustoni ei moista tunne, vaikka sinun tuntee. Käytäthän sinäkin Bloggeria. Missä siis vika?

Muistui muuten aamulla mieleen, että Keskitalon etunimi on Margareetta.

Kuten jo aiemmin on ollut puhetta, minut on täysin uuvutettu ruosuaiheilla.

ketjukolaaja kirjoitti...

Juu, en ymmärtänyt oikein sitä kommenttikysymystäsi. Eli haluaisit siis muuttaa blogiasi siltä osin samanlaiseksi kuin minulla ja monella muullakin on. Myös sinun valitsemaasi näkee aika paljon.

En ole mikään asiantuntija, mutta kokeilisin seuraavaa:

Blogisi kautta pääset bloggerin hallintapaneeliin. Valitse siellä pudotusvalikosta (kuvakkeen Näytä Blogi vasemmalta puolelta) Asetukset. Asetusten pudotusvalikosta (vasemmalla) valitse
Tekstit ja kommentit
Sen valikosta valitse
Kommentin sijainti
Tarjolla on vaihtoehdot:
Upotettu
Koko sivu
Ponnahdusikkuna

Veikkaan että sinulla on valittuna Ponnahdusikkuna. Minulla on valittuna Upotettu. Kokeile sitä. Muista tallentaa uudet asetukset. Jos ei tepsi, vaihda takaisin entiselleen ja kysy neuvoa joltain viisaammalta.

Lissu kirjoitti...

Kiitos neuvosta. Vastaaminen aisi onnistua.

ketjukolaaja kirjoitti...

Hienoa! Oli kiva olla hyödyksi!

ketjukolaaja kirjoitti...

Vilkaisepa Lissu joutessasi sellaista kirjablogia kuin Oksan hyllyltä. Siellä on esittelyssä sarjakuvateos nimeltä Perkeros, jonka kuvitukseen on osallistunut KP Alare.

Lissu kirjoitti...

Kiiitos vinkistä. Vilkaisin Perkeros-juttua saman tien. Taidanpa hommata albumin pojanpojalle synttärilahjaksi ja lukea sen ensin itse.

Veli-Pekan poika jatkaa kunniakkaasti isänsä uraa kohti Puupää-kruunua. Komeaa!

vanski kirjoitti...

No on pitkää juttua , keskityn huomenna. Leffan olen nähnyt ja se on sarjassa :" katsottava pimeässä ja mieluiten teatterissa ilman sivuhäiriöitä ." Hyvä elokuva , sellaisia me ihmiset olemme.

ketjukolaaja kirjoitti...

Katselin eilen tämän Jahti-elokuvan, se esitettiin sunnuntaina Yle Femmalla. Hyvin tehty elokuva, herätti voimakkaita tunteita. Jonkin verran oli ylilyönnin makua, mutta pääosin kuvattiin vinksalleen menevää tapahtumainkulkua uskottavan tuntuisesti. Ihmiset on niin totutettu luottamaan viranomaisten sanaan, että kannattaisi viranomaisten tarkkaan harkita mitä sanovat. Elokuvassa ei käsitelty päiväkodin johtajan jatkoa virassaan, mielestäni hänen ammattitaitonsa asian käsittelyssä oli vakavasti puutteellinen. En myöskään jaksa uskoa, että jahdin kohteeksi joutunut mies olisi jäänyt asumaan paikkakunnalle, minusta se olisi ollut väärin jo hänen poikaansa kohtaan. Tältä osin elokuvan lopetus oli kerrassaan mestarillinen.

Lissu kirjoitti...

Hyvä, että huomasit Yle Femman tarjouksen ja katsoit Jahdin.

Leffa saattaisi sopia alustuksesi koulu- ja sosiaalialan ihmisten ammattikeskusteluihin. Mitähän sanottaisiin lapsen johdattelevasta jututtamisesta? Mietin päiväkodin johtajasta ja hänen kutsumastaan "asiantuntijasta" samaa kuin sinäkin. Tolkku puuttui kummaltakin.

Jahdin kanssa hiukan samanhenkinen leffa tuli jokin aika sitten ykköseltä. Tarkoitan vuonna 1980 valmistunutta tiukkaa kotimaista elokuvaa Lain ulkopuolella. Sen on ohjannut Ville Mäkelä, pääosassa Taneli Mäkelä. Kaikki muutkin näyttelijät loistivat. Huippuosaamista löytyy Suomestakin. Samoin kuin Jahdissa kauhea tapaus ja sen uhrin hivuttava syyllistäminen, johon poliisit lankesivat, olisivat tärkeä pohjustus tutkimusmenetelmien uudistuksille. Tiedä vaikka leffa olisikin sysännyt raiskaustapausten käsittelyn muuttumaan.