Nappasin pari päivää sitten Elisa Kirjan tarjouksesta Joni Skiftesvikin
teoksen Valkoinen Toyota vei vaimoni (2014). Tiesin ennalta kirjasta sen verran, että moni paljon lukeva on siitä vaikuttunut ja julkistanut kokemuksensa. Saihan kirja myös vuoden 2015 Runeberg-palkinnon. Nyt olen minäkin vakuuttunut teoksen erinomaisuudesta. Teksti palkitsee heti, sillä jo ensi riveiltä se imaisee lukijan mukaansa. Lauseet eivät rönsyile. Joka sana ilmaisee asiansa tarkasti. Tekstistä huomaa ammatikseen pitkään kirjoittaneen miehen taidokkuuden.
Luin kirjan saman tien. Sattui sopivasti, sillä sukututkimushankkeeni raportointi kaipasi taukoa, kun kokonaisuus oli hukkua yksityiskohtiin. Skiftesvikin tiivis kerronta, hyvinkin erilaisten ja eri aikaisten oman elämän ainesten sovittaminen ymmärrettävästi teokseen pitivät minut otteessaan. Palkitsevaa on sekin, ettei sivuja ole ylenmäärin: e-versiossa 176, painetussa kirjassa 246.
Aikoinaan jo Skiftesvikin esikoisteos, novellikokoelma Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja (1983) oli suuri lukuelämys. Uusin kirja tarjoaa hellyttäviä liittymäkohtia tuon kokoelman niminovelliin, jonka keskeisinä henkilöinä ovat Skiftesvikin omat pojat. Nyt oli luettavissa isän muisteluita ajalta, jolloin molemmat vielä telmivät onnellisina yhdessä. Herkin on kohtaus isästä ja Kim-pojasta pohtimassa taivasnäkymiä.
Muutama kirjabloggaaja kuuluu sopineen, että he kirjoittavat yhtaikaa Skiftesvikin elämänkuvista. Linkit löytyvät muun muassa Kirsin kirjanurkasta. Tässä lainaan esperanzan kirjamuistikirjaa. Katkelmasta käy ilmi kirjan keskeisin sisältö:
"Romaani on jaettu kolmeen osaan. Osien nimet ovat Sydän, Aortta ja Saari.
Otsakkeet viittaavaat paitsi kirjailijaan itseensä ja hänelle
tärkeisiin henkilöihin, myös ajan kulumiseen ja ihmisen elämänkaareen.
Työstä lehtimiehenä, käsikirjoittajana ja kirjailijana kerrotaan toki
myös, ja vaikka se kaikki on tavallaan hyvinkin kiinnostavaa, jäävät
urakuvaukset silti sivuosaan. Tarinaa kannattelee ja vie eteenpäin ennen
muuta se, mitä kerrotaan perheestä. Kirjailijan äiti, isoäiti ja
myöhemmin vaimo ja lapset, ja kaikki se mitä heille tapahtuu on
tärkeintä. Skifesvik kuljettaa kertomusta useissa aikatasoissa
samanaikaisesti ja limittää taitavasti tapahtumat liittymään toisiinsa.
Näin lukija saa itse vapaasti tulkita syy- ja seuraussuhteita ilman että
niitä hänelle varsinaisesti osoitellaan."
Kunpa omaan tekstiini jäisi jälkiä toimittaja-kirjailijan jämptistä ja samalla kuitenkin lämpimästä kerronnasta.
7 kommenttia:
Minä luin tänä vuonna Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja -kokoelman. Sinulla lukee muuten tekstissäsi "taivaantakoja". Tykkäsin siinä ensimmäisenä olevasta novellista, se olisi hyvää elokuva-ainesta.
Harkitsin tätä Toyota-kirjaa aluksi autoaiheisten kirjojeni seuraan, mutta sain selville, ettei siinä olekaan kyse autoista. Melkein saa olla hyvillään, kun voi jotain luettavaa karsia pois. En muuten tiedä oikeinkirjoitussäännöistä kummoisia, silti tuli mieleen, että eikö tuon kirjan nimessä oleva Toyota kuuluisi kirjoittaa pienellä alkukirjaimella, kun se ei ole siinä muuta kuin tietyn automerkin yhden yksilön nimenä? Samalla tavalla kuin pohojalainen voisi sanoa: "laralla ja ratsunilla ne vaan ajaa."
Kiitos vinkistä. Korjaan virheen, mutten sano mitään Toyotan kirjoitusasusta. Se voisi kiinnostaa itseään Skiftesvikiä.
Esikoiskirjan olen minäkin lukenut ja kovasti siitä silloin pidin. Nyt täytynee tutustua myös tähän viimeisimpään.
Kannattaa tosiaan tarttua Skiftesvikiin. Tekstissä kaikki kohdallaan.
Julkaisin blogissani tänään Liebster Award -tekstin, jossa esitettyihin outoihin kysymyksiin olet tervetullut vastailemaan - vaikka tässä omassa blogissasi!
Tämä on yksi hienoimpia elämäkerrallisia teoksia mitä olen lukenut. Hieno on myös se ero, millä tavalla vanha Skiftesvik kirjoittaa perheen tragediasta verrattuna nuorempana kirjoittamansa novellin sävyyn.
Loppukuva sopii hyvin Skiftesvikin persoonaan.
Sinä näytät tavoittavan nuoren ja vanhan Skiftesvikin eron paremmin kuin minä, sillä en enää muista esikoisteoksesta paljoakaan. Pitäisi lukea uudestaan se Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja. On vain muita hommia niin, että tuskin luen ainakaan tämän vuoden puolella.
Lähetä kommentti