Kaikki Eevasta, ei sentään eevoista

Marraskuussa 2013 Yle Teema tarjoili takavuosikymmenten Oscar-rohmun Kaikki Eevasta (All About Eve, USA 1950). Muitakin palkintoja elokuvalle on sadellut. Onneksi tallensin sen, ja eilen sille löytyi sopiva katsomisaika.  Aikoihin en olekaan nähnyt nuoruusvuosieni filmitähteä Bette Davisia. Oli helppo palauttaa mieleen, miksi hän oli aikansa kuuluisimpia näyttelijöitä. Hauskalta tuntui katsoa hyvin nuorta Marilyn Monroeta Miss Caswellina. Tämäkin roolihahmo kurkottelee kuuluisuutta, muttei lahjojen puutteessa etene testitilannetta pidemmälle.

Toisin kävi todellisuudessa.

Teeman sivulla kerrotaan niukasti näin: "Kuuden Oscarin hieno klassikko nuoresta näyttelijästä, joka pyrkii huipulle soluttautumalla suuren tähden lähipiiriin. O: Joseph L. Mankiewicz. N: Bette Davis, Anne Baxter, George Sanders." Bette Davis esittää tähtinäyttelijä Margo Channingia eikä ihmeekseni saanut suorituksestaan Oscar-palkintoa.

Anne Baxter on leffan Eeva, joka ujuttautuu yhä lähemmäs ihailemaansa Margoa. Pikku hiljaa avulias herttaisuus väistyy, häikäilemätön pyrkyryys käy ilmeiseksi. Wikipediasta löytyy kattava juoniselostus ja muutakin tietoa leffasta. Elokuva sanoo paljon sekä lahjakkuudesta että kunnianhimosta muutaman erityisen naishahmon kautta.

Mikä tarinassa vangitsee? Ensi kuvista alkaen tekijät tuntuvat tienneen, mihin pyrkivät. Ei kompasteluja, vaan määrätietoista draaman kehittelyä. Alkulämmittelynä nähdään kohtaus, joka keskittyy parin tavallisen oloisen naisen yllättävään (!) tapaamiseen. Katsoja haistaa, ettei kaikki ole sitä, miltä näyttää. Tilanteet kehittyvät rivakasti, kunnes nuori teatterin ovella norkoillut neitonen on jo suuren näyttelijättären apulainen. Miehiä ilmestyy kuviin. He eivät ensi alkuun sähköistä kohtauksia muilta osin kuin tähtinäyttelijä Margon ja hänen rakastettunsa, ohjaaja Billin, lemmekkäinä kiistoina. Thelma Ritterin näyttelemä Birdie, entinen varieteetaiteilija, maustaa humoristisin heitoin juttuhetkiä.

Mustavalkoinen kuvaus puhuttelee sekin väkevästi. Vaikka myös elokuvan äänitys on palkittu Oscarilla, siitä ei tarttunut korviini muistijälkiä. Mutta silmiin tarttui se, että kohtauksissa eletään pääosin sisätiloissa, mikä vahvistaa teatterimaista tunnelmaa. Henkilöt muodostavat jännitteisen kuvion, jossa alkuun pyöritään Margon ympärillä. Vähin erin painopiste siirtyy Eevan suuntaan. Hän ei kuitenkaan pysty ohjailemaan tapahtumia niin kuin tahtoo, sillä ulkopuolinen, terävästi asioita tarkasteleva kriitikko Addison DeWitt selvittää Eevan valheet.

Näytelmässä on kolme pariskuntaa, joista näytelmäkirjailija Lloyd Richards ja hänen vaimonsa Karen edustavat tasavertaisia kumppaneita. Margo ja Bill pysyvät koettelemuksista ja epäsuhtaisesta ikäerosta huolimatta rakastavaisina. Lopulta Margo jopa suostuu menemään naimisiin Billin kanssa, mikä pelastaa hänet häviämästä tähteyden yksinäiseen erämaahan. Eeva alistuu Addisonille tämän paljastettua naisen konnankoukut. Eevan kohtaloksi koituu sama, minkä hän itse teki Margolle. Kehä ei umpeudu, vaan spiraali jatkaa kiertymistään - häikäilemättömiä maineen tavoittelijoita tulee yhä uusia. Tenhoava loppukuva tiivistää leffan sanottavan siten, ettei siihen ole mitään lisättävää.