Iiron imussa Uuteenkaupunkiin

Uudessakaupungissa on meneillään Crusell-viikko. Sinne on tullut tavaksi reissata, koska kutsu, liput ja oheisohjelma järjestyvät hienosti. Paikkakunnalla näet on pitkään asunut pariskunta, jonka kumpikin osapuoli on koulukavereita Turun Suomalaisesta Yhteiskoulusta (TSYK). Meitä samalla luokalla olleita kerääntyy talven mittaan kerran kuukaudessa lounaalle ja kesän tullen Crusell-viikon jonakin päivänä Balzaborgiin Vanhan kirkon naapuriin. Tänä vuonna päivä oli tiistai, jolloin oli mahdollisuus kuulla Iiro Rantalaa ja muita suurenmoisia muusikoita ensin Vanhassa kirkossa sitten vielä Iiroa pianonsa ääressä Työväentalolla. Istuin yleisön joukossa vain iltakuudelta alkaneessa Iiron Motzart-tarinaa -konsertissa.

Helteisen heinäkuisen tiistain muistettaviin tapahtumiin kuului musiikin lisäksi paljon muutakin: lounas Wallilassa, kahvit vanhojen omenapuiden katveessa ystävien pihassa, luokkakuvan otto pihalla sekin, Suomen parhaassa kenkäkaupassa piipahdus. Kaikki paikat vain muutaman askeleen päässä toisistaan.

Lounaalla nautittiin lohisoppaa saaristolaisleivän kera. Maistiaisina hörpittiin paikallisia oluita. Jälkiruokakahville siirryttiin hissuksiin takaisin omenapuiden varjoon. Isäntä kantoi pöytään leipomiaan meheviä mustikkkapiirakoita. Tarjolla oli ja on aina myös talon erikoispikkuleipiä.

Tämän kesän erikoisnumerona paikalle ilmaantui valokuvaja vai pitäisikö sanoa valokuvataiteilija Mika Reinholm. Hän valmistautui ottamaan porukasta luokkakuvan, johon mukaan kutsuttiin koko pöytäkunta.

Taustaksi vanhoille kuvattaville sopi mainiosti isäntäväen paristaavuotias kotitalo.

Varmoin ottein kuvaaja paimensi meidät asemiin.

Kun kaikki olivat vihdoin paikoillaan ja naamatkin saatu hymyilevään ojennukseen, alkoi kuulua naksahduksia. Tulokset kuulemma julkistetaan ja jaetaan ainakin kuvassa näkyville ja minulle myös.





Posti toi kuin toikin melko pian valokuvan. Skannasin sen vasta tänään 19.9.2016 ja liitän saman tien osaksi Uudenkaupungin juttua. Tämmöisiltä näytimme täydessä ojennuksessa:

Tässä vielä otos kunnianarvoisen vanhan pihapiirin yhdestä olennaisesta yksityiskohdasta, miinan kuoresta. Sellaisia löytyy rannikkoalueen tai ainakin Uudenkaupungin perinteitä vaalivista pihoista.

Taustalla häämöttää Vanhan kirkon torni. Pihasta kirkolle lienee matkaa viitisenkymmentä metriä.

Ennen konserttia piti hyödyttää uuskaupunkilaisia yrityksiä piipahtamalla muun muassa Suomen parhaassa kenkäkaupassa vuodelta 2015. Sen mainoskassi ilmaisee asiansa vetoavan suorasukaisesti: "Sinulla on jalat. Meillä on kengät." Ja kas, muutama kenkäpari lähti meikäläistenkin matkaan. Niistä esillä kuvassa vain yhdet, itse hankkimani tekstiilipopot.





Konserttiin menijöiden hännille liityttiin nippa nappa ennen kuutta, kun ihan vieressä oltiin.

Ja sitten alkoi soida. Ensin kuultiin hulppea Hurmurin valssi, jonka Konsta Jylhä kuuluu säveltäneen, kun hän oli seurannut ikkunasta vanhan Hurmuri-hevosen verkkaista askellusta läheisellä tiellä. Syntyi valloittava sävellys, josta en tiedä aiemmin kuulleeni ainakaan eilisen veroista tulkintaa.

Seuraava numero oli taattua klassista ja sai lopuksi valtaisat aplodit: Carl Maria von Weber, Kvintetto B-duuri klarinetille ja jousikvartetille Op. 34
Björn Nyman, Jousia-kvartetti

Sitten kuultiin Arto Järvelän kansanmusiikin tapaan hilpeät sävellykset Köyrinkulma, Antin Mikko ja Speedy Slam
Jousia-kvartetti, Eero Ignatius, Jouko Laivuori

Tauon jälkeen oli vuorossa iki-ihana Wolfgang Amadeus Mozartin Pianokonsertto No.
21 C-duuri K. 467 (sov. Ignaz Lachner 1852 - 1889)
Iiro Rantala, Jousia-kvartetti, Eero Ignatius

Suosionosoituksista ei ollut tulla loppua. Jotkut suorastaan mylvivät ilmoille innostuksensa. Niipä IIro palkitsi intoilijat soittamalla meidän kaikkien iloksi ja nautinnoksi sävellyksen, jota en tunnistanut. Vai oliko koko setti mestarillista improvisointia?

Ihana iltapäivä, suurenmoinen konsertti ja ilta taas kerran ystävien kesken Balsaborgissa. Kiitos!