"Tuntemattoman" synty häikäisee draamana

Kukapa olisi uskonut, että maanantai-iltana nähty esitys ylittäisi tyystin odotukset, vaikka olin lukenut siitä muutaman kiittävän arvostelun kuten tämän. Kyse on Tampereen komediateatterin vierailusta Turun kaupunginteatterissa näytelmällä Päämäärä tuntematon. Näytelmän nimi viittaa ainakin kahteen suuntaan. Eivät tienneet suomalaissoturit keskellä tapahtumia, mihin ne päätyisivät. Kirjailijan itsestään löytänyt entinen konekiväärikomppanian päällikkökään tuskin tiesi pitkällisen luomisponnistuksensa aikana päämäärästä muuta kuin sen, että romaania pukkaa. Vasta loppuvaiheessa juolahti mieleen sotaromaanille oikea nimi: Tuntematon sotilas. 

Paikallinen teatterikerho oli varannut sata lippua esitykseen, mutta vain kahdeksan jäsentä oli nähnyt tarpeelliseksi varata paikan itselleen. Tavatonta! Katsomo kuitenkin täyttyi melko lailla eikä tosiaan suotta. Vaivan palkaksi saatiin nähdä intensiivisiä kohtauksia suomalaisille äärimmäisen tärkeän romaanin syntyvaiheista. Väinö Linna kipuilevana kirjailijana kosketti meitä myöhäisiä sivullisia. Katsomo eli mukana, keskittyi ja naurahteli, kun aihetta ilmeni. Selväksi tuli, kuinka vahvasti Linna sai tukea kavereiltaan ja mikä riemu repesi, kun romaani lopulta ilmestyi muokattuna.

Illan nimi mielestäni oli Linnan asemesta häntä suvereenisti esittänyt Tuukka Huttunen. Notkeasti tämä mies esittää kaikki muutkin draaman parikymmentä hahmoa. Uskomaton virtuoosi! Myös nerokas lavastus vangitsee. Keskeisenä elementtinä näyttämöllä jököttää valtaisa musta möhkäle. Se on olevinaan Remington-merkkinen kirjoituskone. Vehkeen saa käännetyksi ympäri, jolloin tietyssä vaiheessa sisältä paljastuu sairasvuode lopen uupuneelle Väinölle. Sivuilta aukeaa ketterästi laatikoita, ovia ja muuta tarpeellista.

Mainiosti esitystä laventavat videoseinämät molemmin puolin Remingtonia. Tällä ratkaisulla näyttämölle saadaan kolmekin hahmoa. Ei tehnyt yhtään tiukkaa Linnalle jutella niiden tyyppien kanssa, jotka näkyvät kuvissa. Itse asiassa kaikki ovat Tuukka Huttusen luomuksia. Kekseliästä ja kiehtovaa. Muhkea musiikki, paikoin itseään Sibeliusta, tukee toimintaa, kunhan se ensin pääsee vauhtiin jyrähtävin sodan äänin.

Kaksi Panua, Panu Raipia ja Panu Rajala, ovat rakennelleet pettämättömän perustan esitykselle. Rajala kirjoitti näytelmän, Raipia ohjasi ja lavasti sen. Videosuunnittelu on Ilari Kellokosken,
pukusuunnittelu Kaisa Loposen. Esitys on ollut nähtävissä Tampereella syksystä 2017. Onneksi vierailu Turkuun järjestyi edes nyt. Kiitos taas Turun teatterikerhon puuhamiehelle Markku Laaksolle, joka toimitti liput meille muutamille, vaikka iso osa kerholaisia jätti mahdollisuuden käyttämättä. Yleisön osana paukutin käsiäni uupumiseen asti. Naapuri rohkaistui hihkaisemaan bravoota. Äkkiä yleisö ponkaisi seisomaan ja jatkoi yhä aplodeja.

Hienoa olla mukana tällaisessa tunnekuohussa.