Nämä naiset liitän Siuntioon

                                                                                                                                                                   

Omistan tämän tekstin Eilalle, ystävälle ja entiselle työkaverille, jota sain muutaman muun naisen kanssa onnitella uusista tasavuosikymmenistä pääsiäissunnuntaina. Lahjaksi vein puutarhamessuilta hankittuja ilmakasveja.

Perhepiirissä oli isosti juhlittu merkkitapausta pari päivää aikaisemmin.

Kangasalan Kirkkojärvellä luisteltiin 1970-luvun lopulla. Enää ei kummallakaan ole yrittämistä liukkaille jäille.

Pitkään Siuntio on merkinnyt minulle sitä paikkaa, jonne Eilan perhe lopulta asettui Kangasalta pääkaupunkiseudulle muutettuaan. Komeissa maisemissa olivat aikansa majailleet myös venäläiset ja sulkeneet Porkkalan alueen. Onneksi se aika jäi lyhyeksi.

Kun ystävien luo on kutsuttu visiitille tai vaikka olisi menty kutsumatta, aina sekä emäntä että isäntä ovat huolehtineet esille hyvää syötävää.

Sunnuntain lounasruokaa emännän ei tarvinnut kykkiä valvomassa uunin rakosesta, sillä perheen nuoriso yhdessä isännän kanssa muodosti keittiötiimin. Ah, mitä luomuksia tuotiinkaan tarjolle! Aluksi saatiin erikoisherkullista ginillä maustettua kalamuseeta vierellään vihanneksia ranskalaisittain. Sitten Ollilan kanaa ja karitsankyljyksiä kuskusin ja vihersalaatin kera. Jälkiruuaksi pöytään kannettiin komea pasha, jonka päivänsankari oli itse valmistanut samoin kuin yleensä pääsiäiseksi. Kahvin kanssa tarjolle tuotiin pojantyttären kakkumestarin ottein tekemä täytekakku. Kelpasi meidän hauskasti seurustella auringon paistaessa. Iltapäivän päätteeksi onnittelijat poistuivat, vaikka yösijakin olisi järjestynyt.

Minua odotettiin Siuntion kylpylässä, jonne tyytyväisenä huristelin toiseksi yöksi. Paikan hotellitoiminnasta Rantasipin jälkeen on vuoden verran vastannut Scandic Siuntio vallan mainiosti. Sinne on tarkoitus palata viimeistään syksyllä ja nauttia ulkoilun lisäksi myös hoidoista. Tällä reissulla keskityttiin paitsi Eilaan myös historiasta tunnettuihin, Siuntiossa vaikuttaneisiin Charlotta Lönnqvistiin ja Miina Sillanpäähän. Charlotta Lönnqvist muistetaan Aleksis Kiven hyväntekijänä, jonka luona Kivi sai sellaiset elinolot, että hän kykeni kirjoittamaan pääosan tuotannostaan.Teemu Keskisarjan tuoreen Kivi-kirjan lukeminen innosti etsimään autenttisia paikkoja, jopa Charlotan hautaa. Se ei kuitenkaan löytynyt, mutta syksyllä yritetään uudestaan.

 
 Charlotan luona Fanjunckarsin torpassa Kivi eli ja asui säällisesti 1864 - 71. Alkuperäistä, hyväkuntoista torppaa ei löytynyt venäläisten poistuttua alueelta. Pihaan laskettu muistolaatta muistuttaa paikan merkityksestä.

Alkuperäisellä paikalla seisoo vanhan talon toisinto. Se rakennettiin talkootyönä vuosina 2003–2006 ja vihittiin käyttöön  Aleksis Kiven päivänä 10. lokakuuta 2006.

Charlotan vaalimasta puutarhasta ei ole jälkeäkään. Lehtipuita ja kuusia kasvaa pihan tuntumassa. Sinivuokkoja näkyi vielä paljon, valkovuokkojakin muutama.

Aivan Fanjuncarsin naapuriin on rakennettu samantyylinen rakennus, jonka arvelen päiväkodiksi.

Pääsiäislauantain hiljaisuudessa lapsia talon läheisyydessä pyötäili muutama. Hiljaista oli omakotitalojenkin pihoilla. Kesällä Fanjunckarsin jossakin rakennuksessa taitaa toimia kahvila, koska myös Sjundbyn linnan alueelta kahvilan oli määrä löytyä. Huhtikuussa moisesta ei ollut tietoakaan. Kannatti kuitenkin ajella muutama kilometri kartanolinnaa katsastamaan. Kuuluihan Fanjunckars aikoinaan linnan maihin ja sen silloinen haltija Thomas Adlercreutz jopa jollakin lailla Kiven taustasuosijoihin.

Kosken partaalla myllyrakennus lienee se, jossa kahvia kesäisin tarjoillaan. Toistaiseksi kaikki ovet olivat säpissä ja itse ulkorakennukset aika lailla korjauksen tarpeessa. Yksityisasuntona  kartanolinnaa sen sijaan on vaalittu ja korjattu jo pitkään.

Miina Sillanpään merkitys kirkastuu kylpylähotellin aulan seinältä, jos huomaa katsoa isohkoa reliefiä ja lukea sen tekstit. Miina Sillanpään säätiö vaalii nimikkonaisensa elämäntyön muistoa. Kiertely kylpylän käytävillä ja kokoustilojen liepeillä osoitti monin tavoin, että täällä kuntoutetaan sekä työikäisiä että vanhuksia. Ulkoilua varten lähelle on toteutettu luontopolku, jonka varrella myös opastaulut virittävät erinäisiin pohdiskeluihin.

Komeita näkymiä avautuu mäeltä isoksi kasvaneeseen hotellin ja kylpylän kompleksiin, yhtä lailla myös viljelyksille ja merelle. Rakennuksista näkee, että ne ovat 1970-luvun tylyjä betonijärkäleitä. Sisätilat on kumminkin remontoitu ulkoasua lempeämmän näköisiksi tekemättä hallaa alkuperäiseen arkkitehtuuriin.

Eräästä ikkunasta katseltiin tarkkaan mäennyppylää ja puiden lomasta häämöttäviä punaisia puurakennuksia.

Tieltä opaste ohjaa Lepopirttiin, koko kansan Miinan luomukseen. Siellä ei tällä reissulla käyty. Toisin oli kymmenen vuotta sitten, kun juhlittiin isolla joukolla kaksinkertaisia seitsemänkymppisiä nimenomaan Lepopirtin tiloissa eikä hotellissa. Muistan silloin kuulleeni, että pariskunta niputti yhteen kahdet merkkitapaukset välttyäkseen enemmiltä isoilta juhlilta. Päätös näkyy pitäneen. Koska toisen osapuolen syntymäpäivään on vielä jonkin verran aikaa, rajasin vanhasta kuvasta pois aviomiehen ja annan loppukuvassa koko tilan Eilalle. Yhtenä ohjelmanumerona kumpikin silloin viihdytti vieraitaan muisteluilla vuosikymmenistään. Hauskaa oli! Eikä yhtään vähempää sunnuntain pienimuotoisissa kemuissa. Kiitos.

Tässä vielä varhainen kevään kukka kummallekin kiehtovasta tämän ajan juhlahetkestä pääsiäissunnuntaina Siuntiossa.