Minna Canth romaanihenkilönä

Minna Canthin, alkuaan Miinu Johnson, syntymästä tuli kuluneeksi 175 vuotta 19.3.2019. Niinpä tämän suomalaisen merkkihenkilön juhlavuosi sai hyvissä ajoin tutkijat, kirjailijat, teatteriväen ja sähköisen median toimijat tuottamaan aiheesta  sekä tarkistettua tietoa että uusia tulkintoja. Merkittävin lienee  Minna Maijalan väitöstutkimus Minna Canthin tuotannon psykologisesta ihmiskuvauksesta, joka sai otsikokseen Passion vallassa. Hermostunut aika Minna Canthin teoksissa (Helsingin yliopisto 2008). Se on perustana Maijalan 2014 ilmestyneelle Canth-elämäkerralle Herkkä, hellä, hehkuvainen ja luo Canthista uudenlaisen kuvan. Minna Rytisalo puolestaan sai elämäkerrasta sytykkeen romaaniinsa Rouva C. (Gummerus 2018).

Parin kritiikin ja monien blogien perusteella päättelen, että  Rytisalon romaani on otettu innostuneesti vastaan. Itse nappasin kiinni Elisa Kirjan tarjoukseen muita myöhemmin. Tarkoitus oli lukea teos ennen tämän vuoden Minna Canth -päivää, mutta enpä ehtinyt. Viime vuonnakin myöhästyin juhlinnasta, sillä luin Maijalan Canth-elämäkerraan vasta toukokuussa. Saman tien kirjoitin siitä oman blogijuttuni.

Rytisalo avaa näkymiä Miinun eli Minan kouluvuosiin Kuopiossa ja kamppailuihin isän kanssa  opintojen aloittamisesta Jyväskylän seminaarissa. Sulhaskandidaattejakin ilmaantuu häiritsemään määrätietoisen neidon pyrkimyksiä. Äidistä ei ole tuen antajaksi, sillä perheessä päättää mies.

 Opettamaan jonnekin maalle, köyhän ja surkean väen joukkoon, Mina, ei. Minä tahdon sinulle parempaa, Mina, helpompaa, ja lähellä meitä, tässä kaupalla. Isän ääni oli kohonnut ja Minna oli tuntenut, miten Augusta oli säpsähtänyt. Isän ässät olivat vielä olleet teräviä ja lyhyitä. Minna oli tiennyt, että seuraavaksi mainittaisiin Jaakob. Äiti oli nyökkäillyt, hymissyt muttei sanonut mitään, nostanut katseensa tarkastamaan isän juomalasia ja laskenut sen taas. Äidiltä Minnan olisi ollut turha pyytää tukea toiveelleen, sen hän oli tiennyt aina, eikä se johtunut siitä ettei äiti olisi uskonut hänen kykyihinsä, sellaisesta ei ollut kyse, äiti ei vain osannut ajatella kotipihaa pitemmälle ja vaipui helposti omiin maailmoihinsa.

Mina kuitenkin onnistuu taivuttamaan isänsä ja lähtee Jyväskylään suurin toivein. Hän näkee tulevaisuutensa itsensä elättävänä opettajana. Toisin käy. Jo ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen neito palaa Minnana kotiinsa Kuopioon. Kurja kokemus rehtori Chygnauksen kansliassa painaa raskaasti mieltä, sillä kenellekään ei voi tapahtuneesta kertoa.

Ei aikaakaan, kun lehtori Canth ilmaantuu hänkin Kuopioon, kosii ja saa rukkaset. Ennen pitkää Minna kuitenkin taipuu. Hänestä tulee rouva C., opinnot jäävät pysyvästi. Lapsia siunaantuu, mutta kirjallinen yhteistyö aviomiehen kanssa pitää virkeänä. Ihmeeltä tuntuu, että Minna rakennuttaa perheelle talon aviomiehen kannustamana. Jatkan kirjan esittelytekstin sanoin:

Harjun juurella järvikaupungissa on harmaa talo, jossa on kahdeksan kamaria, kuusi lasta sekä lehtori ja hänen rouvansa. Rouvan sisällä myrsky katkoo oksia eikä hiljene. Keittiössä kakut palavat tai jäävät raaoiksi, eikä rouvalle vieläkään riitä se, mikä riittää muille. Hänessä on voima, joka etsii pääsyä ulos, kasvaa ja riepottelee, kyseenalaistaa luonnonlait ja saa välillä vaipumaan melankoliaan.

Rouva C. kuvaa erään avioliiton tarinan ja näyttää, millaisista silmuista puhkeaa se Minna Canth, jonka me tunnemme: esikuva, taistelija, patsas. Piian ja pumpulikauppiaan tytär päätyy naimisiin opettajansa kanssa ja huomaa olevansa aina raskaana. Perhe kasvaa, mutta samalla kasvaa halu tehdä kodin ulkopuolella paljon enemmän.

Rouva C. on rakkaustarina ja ystävyyden kuvaus. Vaikka aika on eri, kysymys on sama: missä kulkevat yksilön rajat? Romaani on myös voimakas, kaunokirjallinen kannanotto tyttöjen ja naisten oikeuksien puolesta.

Helppolukuinen romaani ottaa lukijan kyytiinsä ja auttaa kirjailijan tavoin eläytymään sekä Minnan asumisoloihin ja opintojen alkuvaiheisiin että avioliittoon. Ystäväksi löytyy Kokkolan neitonen Flora, joka pysyy henkilöasetelmassa jännitteitä luovana Minnan vastapoolina kaikki Jyväskylän vuodet. Uusi muutto lasten kanssa Kuopioon päättää romaanin.

Tunsin mainiosta tekstistä huolimatta ajoittain lukevani tyttökirjaa, joka parhaiten sopisi teini-ikäisille sytyttäväksi ensitutustumiseksi Minna Canthiin. Fiktiivisen Minnan tunteet, tunnelmat ja mietteet ovat kumman nykyaikaisia edustaakseen 1800-luvun loppupuolen ihmistä. Niinpä mikään käänteentekevä lukukokemus Rouva C. ei minulle ollut. Mutta suosittelen tarttumaan esimerkiksi Kirsin Book Clubin tarjoamiin kerholaisten kiehtoviin mietteisiin ja tarttumaan kirjaan, jos se vielä on lukematta.