torstai 24. syyskuuta 2020

Maistiaiset Marklundia


Keväällä ostin kesälukemiseksi halpoja e-kirjoja, mutta eiväthän ne maistuneet kaiken muun kesätouhun ohessa.  Liza Marklundin Paradiset-dekkaria (Piratförlaget 2000, e-version 2013) aloittelin ehkä heinäkuussa. Kirjan tapahtumien alkuvaiheissa eletään lokakuuta. Lukija joutuu tarpomaan toimittaja Annika Bentgzonin kanssa pimeässä satamassa. Kahden hylätyn rekan lähellä lojuu pari ruumista. Miksi Annika on yksin liikkeellä? Mitä hän nuuskii? Uupunut Annika on eksyä sumuun. Hänen pitäisi päästä Katrineholmiin isoäitinsä luokse. Näihin ahdistuneisiin vaiheisiin loppui minulta into jatkaa lukemista. Painuin mieluummin pihahommiin mökillä.
Anders Timrén on suunnitellut synkeän mustataustaisen kansikuvan, joka tuntuu viestivän, että paratiisin pyrkijöitä huijataan. Sellaisesta tosiaan on kyse. Kuvan kultainen kaulaketju toimii ratkaisevana avaimena, kun Annika etenee ratkaisuun petosten vyyhtiä setviessään ja niistä lehteen kirjoittaessaan.
Elisa Kirjan sivuilla tapahtumat kuvataan näin:
Boken handlar om organisationen Paradiset. Den utger sig för att hjälpa mordhotade kvinnor och barn, men är i själva verket en bedragarorganisation som lurar kommuner på miljontals kronor. Ledaren för organisationen, Rebecka Björkstig, misstänkts för att ha beställt mordet på Aida Begovic, en invandrad kvinna från Bijeljina i Bosnien-Hercegovina, som skjuts till döds på Sergels torg i Stockholm. Björkstig misstänks också för bedrägeri och försök till människorov, då hon försökt kidnappa socialkamreren Thomas Samuelsson. Det var Annika Bengtzon som helt omedvetet rekommenderade Paradiset för Aida Begovic. I rättegången nekar Rebecka Björkstig till anklagelserna.  
Tarinassa on kolme osaa: (1) Oktober, (2) November ja (3) December.  Lokakuun lopun päivistä  marraskuun kuuteen ensimmäiseen päivään keskittyy kiihkeää toimintaa: isoäiti löytyy kotoaan lattialta, päätyy sairaalaan. Seuraa hätäilyä, kiistaa oman äidin kanssa. Toimituksessa miehet nokittelevat toisiaan. Häslätään, kun Annika niukasti palkattuna yötoimittajana loikkaa hänelle kuulumattomiin hommiin ja löytää jymyjuttuja. Annikalle on poliisitutusta iso apu.
Kohtaukset vaihtuvat ykskaks kuin elokuvassa. Tuosta vain ollaan Vaxholmissa kunnanisien kokouksessa ja ihmetellään yllätyslaskua oudolta säätiöltä nimeltä Paradiset. Kunnankamreeri Samuelsson on jyrkästi vastaan pimeää laskua, jolla ei ole edes toimenpidenumeroa. Tämä juonne paisuu niin, että kasvaa lopulta Annikan ja Thomaksen rakkaustarinaksi.
Tarinan kudelmaan lomittuu myös Jugoslavian hajoamissotien pyörteitä. Niiden roiskeet yltävät Ruotsiin. Satamaan juuttuneet rekat ovat osa piraattisavukkeiden salakuljetusta ja koplien välistä kamppailua. Ratkaiseva, näytösluontoinen teloitus tapahtuu Sergelin torilla.
 Annikan pyrkimykset auttaa pahaan jamaan joutuneita perheitä ja kolhittuja naisia paljastuvat jo alkuvaiheessa vedätykseksi. Itsesyytökset painavat. Rikolliset kuitenkin paljastuvat. Myös kunnanisät saavat tuta, ettei pidä olla liian hyväuskoinen, vaan tarkistaa, mihin verorahoja käytetään.
Kirjan toisesta kolmanteen osaan kuluu aikaa joulukuun alkuun. Isoäiti on kuollut ja haudattu, Annika saanut pitkän sairasloman. Hän ei kuitenkaan malta maata, vaan kirjoittaa hurjan artikkelisarjan, jossa dokumentoitu rikoskuvio paljastetaan ja huijarit joutuvat oikeuteen vastaamaan tekosistaan. Juggemafia häviää maisemista, mutta korvautuu tuota pikaa venäläispahiksilla.

Loppua kohden joulun valoja tuikkii kaikkialla, Enää ei pimeys vaivaa eikä alakulo paina. Kaiken kukkuraksi syntyy poikalapsi. Siitä tosin kuullaan vasta epilogissa.

Dekkarissa voi siis olla onnellinen loppu! Tuskin minusta silti dekkarifania tulee, vaikka Marklund käsittääkseni edustaa taattua ruotsalaislaatua Maj Sjöwallin ja Per Wahlöön kynänjäljissä. 
 





2 kommenttia:

vanski kirjoitti...

Moi.Nämähän on kirjoitettu aikoja sitten! Annika Bengström on sidottu aikaansa, sitä oli mukava seurata muinoin, mutta eihän ne enää pure! Valitettavasti monen dekkarin kohtalo on "vanha", pehmeät tarinat säilyttävät kutinsa ja lukijansa.

Lissu kirjoitti...

Halvalla vanhoja dekkareita saa paitsi pokkareina myös e-kirjoina. Ei ikä liikaa paina Sjöwallin ja Wahlöön poliisijännäreitäkään, joista yhä kehrätään Beck-versioita.