Kiitos Aina Bergrothin näytelmän ja Turun kaupunginteatterin tiedän nyt, kuka oli Lou Salomè sellaisena kuin kuin ohjaaja Liisa Mustonen kuuden näyttelijän kanssa ja teatteritekniikan keinoin hänet on toteuttanut. Hurmaantuneena vietin lauantai-iltapäivän nimiroolissa Louta esittävän Linda Hämäläisen ja hänen tunnettuja miesystäviään näyttelevien seurassa. Tomi Alatalo, Toni Harjajärvi ja Stefan Karlsson muuntuvat yhtä lailla Friedrich Nietzscheksi, Rainer Maria Rilkeksi kuin Sigmund Freudiksi. Myös Ulla Reinikaiselle ja Riitta Salmisille riittää tulkittavaa sekä Loun äitinä, Ellen Keynä, Nitzscheä palvovana sisarena että raskaaksi tulevana kotiapulaisena.
Puvustus jättää korostamatta sukupuolta. Kaikilla on beesin värinen hame. Taustan verhoihin heijastetaan maisemia tai interiöörejä kohtauksien mukaisesti. Nerokasta.
Kopion lehtijutusta kuvan kohtauksesta, jossa Loulla on ruoska kädessä. Sen lähtökohta on historiallinen valokuva. Löytyy netistä.
Irmeli Haapanen otsikoi ylistävän kritiikkinsä Turun Sanomissa 15.2.2024 suorasukaisesti:
Nyt jos koskaan kannattaa rientää Turun kaupunginteatteriin, sillä näin säkenöivää draamaa on harvoin tarjolla – Linda Hämäläinen tekee pääosassa elämänsä roolin.
Ylen sivuilta löytyy Pia Parkkisen juttu (24.9.2021) Bergrothin näytelmästä sen saatua ensiesityksensä KOM-teatterissa. Suosittelen lukemista ja kuvien katsomista. Juttu avautuu maksutta ja tarjoaa näkymiä hyörinästä kauniin, opinhaluisen naisen ympärillä.
Erinäiset omat ohjelmanmuutokset jättivät lauantai-iltapäiväni vapaaksi kävellä teatteriin. Lippu toki oli hankittu hyvissä ajoin, vaikka paikka olisi löytynyt viime tipassakin, sillä salissa näkyi vapaita tuoleja. Nautin suuresti näkemästäni: näyttelijät loistivat, kohtaukset vaihtuivat rivakasti, puvustus ja "kulissit" hienosti toimivine verhoineen ja heijastuskuvineen tuottivat oivalluksen tapaisia. Tarkoin harkituin kohdin leiskahti näkyville jotakin punaista. Aivan lopuksi koko näyttämö verhoutui punaiseen, leijuvaan kankaaseen. Sen kätköihin häipyi esitys. Vaikuttavaa!
6 kommenttia:
Teatterissa käyntisi kuvaus tuo mieleen huokauksen "oi jospa oisin saanut olla mukana".
Ehkä joskus Turussa käydessä ehdit teatteriin. Olen usein nähnyt siellä upeita esityksiä.
Nyt minua ihmetyttää blogissani näkyvä valkoviiruisuus. En ymmärrä, miksi tekstin tausta värjäytyy kummasti, vaikka olisin itse kirjoittanut rivit enkä kopioinut muualta.
Tutkin bloggerin asetuksia ja epäaktivoin muutamia kohtia, vaikken ihan ymmärtänyt, mitä tein. Taisin onnistua poistamaan oudot valkoiset alueet.
Vastedes kirjoitan jutut txt.-muotoisina Muistioon, kuten asiantunteva opastaja neuvoi. Siirrän jutut Akanvirtaan ja lisäilen kuvia. Kunpa tässä olisi ratkaisu!
Minusta kaikki näyttää olevan sinulla ihan ok.
Minä kirjoitan suoraan blogin luonnoksiin, joskus kauan sitten siirsin jostain kirjoitusohjelmasta. Ainakin tähän asti on toiminut.
Kiitos huomiosta.
Tarkka lukijani herätti minut huomamaan kummalliset valkoiset taustat erityisesti netistä kopioitujen sitaattien siirrossa. Siitä valkoisuus levisi itse lisäämääni tekstiin. Kaikissa selaimissa vaiva ei ilmeisesti tule ilmi, mutta varmuuden vuoksi kirjoitan vastedes juttuni Muistioon ja siirrän ne sieltä bloggeriin. Kuvia liitän mukaan sopiviin kohtii.
Lähetä kommentti