Näinä levottomina aikoina Timo R. Stewart on tullut tutuksi ruutukasvoksi erityisesti Gazan sodan takia. Niinpä minäkin heräsin ostamaan alan asiantuntijan tuoreen teoksen Palestiina ja Israel Historia karttoina. (Gummerus 2025). Sivuja on 280 jaettuna 25 lukuun. Jokaisen alusta löytyy kartta.
Mitä opin?
Kartat tarjoavat kuvia kohteesta sen mukaisesti, mitä ja miten kuvataan, mitä jätetään pois. Ikivanhat tarinat kuultavat piirroksista, samoin tekijän ja tilaajan näkökulma. Kartta kartalta Palestiinaksi pitkään mielletyltä alueelta lisääntyvät merkinnät orastavasta Israelista, vaikka omana valtiona se on tunnettu vasta toukokuusta 1948. Juutalaisten muutto alueelle kasvoi 1800-luvun lopun pieninistä joukoista valtavaksi vyöryksi II maailmansodan kauheuksien tultua yleiseen tietoon. Sittemmin myös aluelaajennukset ovat levittäytyneet yhä uusien laittomien siirtokuntien myötä. Israelin hallituksen karttapalvelun kartassa Israel kattaa koko entisen Palestiinan mandaatin sekä Israelin 1967 Syyrialta valloittaman ja 1981 itseensä liittämän miehitetyn Golanin alueen.
Vanhoissa kartoissa korostuu Jerusalemin keskeisyys korostuu. Selkeimmin se näkyy 1500-luvun lopun kolmiapilan mallisessa kartassa. Siinä Eurooppa, Aasia ja Afrikka ovat saaneet oman lehdykkänsä. Jerusalem kiinnittää ne toisiinsa. Uusi maailma pilkottaa vasemmassa alanurkassa. Tämä vanhin esitelty kartta on peräisin Pyhien matkaoppaasta.
Runsaat sata vuotta myöhemmin on julkaistu kartta Kanaaninmaan valtauksesta. Ensimmäinen kahdesta rukoussuunnasta on esillä kirjasta Maailman peili (1732). Se näyttää Arabian niemimaan.
Palestiinan maantiede -kirjasta (1852) voi katsoa, mikä alue Pyhässä maassa on Palestiinaa. Sitten puhuvat kivet kartassa Läntisestä Palestiinasta (1877). Seuraava kartta esittelee itäistä kysymystä Euroopassa ja Aasiassa (1886). On puhe Turkista Euroopan sairaana miehenä. Vuoden 1889 kartta on löytynyt kirjasta Palestiina.
Suomessa julkaistiin 1908 Kansakoulun karttakirja, joka välittämä kuva Palestiinasta kirjasi Raamatussa nimettyjä paikkoja nimineen yhä oleviksi. Se oli kuin viidennen evankeliumin toteutuma, Raamatussa esitetty lupaus omasta maasta juutalaisille. Karttakirjaa ei päivitetty vuosikymmeniin. Seuraa useita lukuja, joissa tarkastellaan, kuinka brittien tuella lunastettiin maita Israelille.
Sionistinen liike osti maata ja pyrki tukemaan maahanmuuttoa, jotta juutalaiset pääsisivät enemmistöasemaan. Palestiinalaiset eivät puolestaan halunneet jäädä vähemmistöksi omassa maassaan. (133)
Juutalaisista osa painotti, että heidän oikeutensa Israelin maahan meni arabien oikeuksien edelle. Varauduttiin lunastamaan maa väkivalloin. Julisteissa Jordan-virran kaksi rantaa esitettiinkin yhtenäisensä Israelin sinivärillä merkittynä alueena.
Ensimmäinen jakosuunnitelma näkyy sivulla 154 ja tunnetaan hänen majesteettinsa Edvard VIII:n nimittämän ja lordi Robert Peelin johtaman komission ehdotuksena Palestiinan poliittisten ristiriitojen ratkaisemiseksi. Britit reagoivat, kun palestiinalaiset lakkoilivat ja osallistuivat jättimielenosoituksiin.
Tilanne kehittyi pian avoimeksi kansannousuksi ja hyökkäyksiksi sekä Britannian mandaattihallintoa että juutalaisia vastaan. Tuolloin käynnistynyt tapahtumasarja tunnettiin myöhemmin vuosien 1936–1939 suurena arabikapinana tai arabiaksi suurena Palestiinansuurena Palestiinan vallankumouksena. (155)
Väkivalta roihahtaa alueella yhä uudestaan. Milloin palestiinalaiset hyökkäävät ja kaappaavat panttivankeja. Vahvasti aseistautunut Israel kostaa ja ruhjoo tätä nykyä Gazan aluetta ihmisineen. Tilanne tuntuu toivottomalta. Luvussa 25 Palestiina / Israel Stewart pohtii kolmatta vaihtoehtoa kahden valtion mallin tilalle, koska juutalaiset perustavat vaatimuksensa Vanhaan testamenttiin eivätkä hevin tunnusta mitään aluetta palestiinalaisten omaksi. Kumpikin puoli käyttää karttoja kantojensa perustelemiseksi. Olisiko siis mahdollista päätyä yhteen valtioon, jonka kansalaiset olisivat sekä juutalaisia että arabeja ynnä muita maan kansalaisuuden saaneita? Kaikkia sitoisivat samat oikeudet ja velvollisuudet.
Jatkan pohdiskelua: Muurit naapurusten väliltä purettaisiin, tieyhteydet rakennettaisiin kaikkia palveleviksi, kouluissa opiskeltaisiin naapurusten kulttuuria ja kieliä, taloutta vahvistettaisiin yhteistyössä, sodassa traumatisoituneita ihmisiä autettaisiin. Toiveajattelua kaiketi. Nykyuutisten valossa tuntuu mahdottomalta lopettaa vihanpito ja väkivaltaiset iskut puolin ja toisin. Lienee yhtä mahdotonta kuin ihmiskunnan ajoittaiset unelmat pysyvästä rauhasta.
Asiasisällöltään runsasta Stewartin kirjaa oli helppo lukea, sillä luvut ovat lyhyitä ja niiden alusta löytyy kartan lisäksi selkeä johdanto. Kartoista saati paikannimistä en tosin saanut selvää suurennuslasillakaan. Huomasin myös, että kirjoittaja olisi hyötynyt korjauslukemisesta. Muun muassa tilkesanoja olisi joutanut poistettavaksi.
Suosittelen myös Terhi Törmälehdon Israel-aiheista romaania He ovat suolaa ja valoa, joka sai paljon huomiota viime vuonna. Siitä kirjoitin tämän blogijutun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti