Palestiina ja Israel – loputonta sotaa?

 

Näinä levottomina aikoina Timo R. Stewart on tullut tutuksi ruutukasvoksi erityisesti Gazan sodan takia. Niinpä minäkin heräsin ostamaan alan asiantuntijan tuoreen teoksen Palestiina ja Israel Historia karttoina. (Gummerus 2025). Sivuja on 280 jaettuna 25 lukuun. Jokaisen alusta löytyy kartta.

Mitä opin?  

Kartat tarjoavat kuvia kohteesta sen mukaisesti, mitä ja miten kuvataan, mitä jätetään pois.  Ikivanhat tarinat kuultavat piirroksista, samoin tekijän ja tilaajan näkökulma. Kartta kartalta Palestiinaksi pitkään mielletyltä alueelta lisääntyvät merkinnät orastavasta Israelista, vaikka omana valtiona se on tunnettu vasta toukokuusta 1948. Juutalaisten muutto alueelle kasvoi 1800-luvun lopun pienistä joukoista valtavaksi vyöryksi II maailmansodan kauheuksien tultua yleiseen tietoon. Sittemmin myös aluelaajennukset ovat levittäytyneet yhä uusien laittomien siirtokuntien myötä. Israelin hallituksen karttapalvelun kartassa Israel kattaa koko entisen Palestiinan mandaatin sekä Israelin 1967 Syyrialta valloittaman ja 1981 itseensä liittämän miehitetyn Golanin alueen. 

Vanhoissa kartoissa Jerusalemin keskeisyys korostuu. Selkeimmin se näkyy 1500-luvun lopun kolmiapilan mallisessa kartassa. Siinä Eurooppa, Aasia ja Afrikka ovat saaneet oman lehdykkänsä. Jerusalem kiinnittää ne toisiinsa. Uusi maailma pilkottaa vasemmassa alanurkassa. Tämä vanhin esitelty kartta on peräisin Pyhien matkaoppaasta. 

Runsaat sata vuotta myöhemmin on julkaistu kartta Kanaaninmaan valtauksesta. Ensimmäinen kahdesta rukoussuunnasta on esillä kirjasta Maailman peili (1732). Se näyttää Arabian niemimaan.

Palestiinan maantiede -kirjasta  (1852) voi katsoa, mikä alue Pyhässä maassa on Palestiinaa. Sitten puhuvat kivet kartassa Läntisestä Palestiinasta (1877). Seuraava kartta esittelee itäistä kysymystä Euroopassa ja Aasiassa (1886). On puhe Turkista Euroopan sairaana miehenä. Vuoden 1889 kartta on löytynyt kirjasta Palestiina.

Suomessa julkaistiin 1908 Kansakoulun karttakirja, joka välittämä kuva Palestiinasta kirjasi Raamatussa nimettyjä paikkoja nimineen yhä oleviksi. Se oli kuin viidennen evankeliumin toteutuma, Raamatussa esitetty lupaus omasta maasta juutalaisille. Karttakirjaa ei päivitetty vuosikymmeniin. Seuraa useita lukuja, joissa tarkastellaan, kuinka brittien tuella lunastettiin maita Israelille. 

Sionistinen liike osti maata ja pyrki tukemaan maahanmuuttoa, jotta juutalaiset pääsisivät enemmistöasemaan. Palestiinalaiset eivät puolestaan halunneet jäädä vähemmistöksi omassa maassaan. (133)

Juutalaisista osa painotti, että heidän oikeutensa Israelin maahan meni arabien oikeuksien edelle. Varauduttiin lunastamaan maa väkivalloin. Julisteissa Jordan-virran kaksi rantaa esitettiinkin yhtenäisensä Israelin sinivärillä merkittynä alueena.

Ensimmäinen jakosuunnitelma näkyy kartassa sivulla 154 ja tunnetaan hänen majesteettinsa Edvard VIII:n nimittämän ja lordi Robert Peelin johtaman komission ehdotuksena Palestiinan poliittisten ristiriitojen ratkaisemiseksi. Britit reagoivat, kun palestiinalaiset järjestivät yleislakon ja osallistuivat suurmielenosoituksiin.  

Tilanne kehittyi pian avoimeksi kansannousuksi  ja hyökkäyksiksi sekä Britannian mandaattihallintoa että juutalaisia vastaan. Tuolloin käynnistynyt tapahtumasarja tunnettiin myöhemmin vuosien 1936–1939 suurena arabikapinana tai arabiaksi suurena Palestiinan vallankumouksena. (155)

Väkivalta roihahtaa alueella yhä uudestaan. Milloin palestiinalaiset hyökkäävät ja kaappaavat panttivankeja, milloin vahvasti aseistautunut Israel kostaa ja ruhjoo Gazan aluetta ihmisineen. Tilanne tuntuu toivottomalta. Luvussa 25 Palestiina / Israel Stewart pohtii kolmatta vaihtoehtoa kahden valtion mallin tilalle, koska juutalaiset perustavat vaatimuksensa Vanhaan testamenttiin eivätkä hevin tunnusta mitään aluetta palestiinalaisten omaksi.  Kumpikin puoli käyttää karttoja kantojensa perustelemiseksi. Olisiko siis mahdollista päätyä yhteen valtioon, jonka kansalaiset olisivat sekä juutalaisia että arabeja ynnä muita maan kansalaisuuden saaneita?  Kaikkia sitoisivat samat oikeudet ja velvollisuudet. 

Jatkan pohdiskelua: Muurit ja tiet tarkastuspisteineen naapurusten väliltä purettaisiin, tieyhteydet rakennettaisiin kaikkia palveleviksi, kouluissa opiskeltaisiin naapurusten kulttuuria ja kieliä, taloutta vahvistettaisiin yhteistyössä, sodassa traumatisoituneita ihmisiä autettaisiin. Toiveajattelua kaiketi. Nykyuutisten valossa tuntuu mahdottomalta lopettaa vihanpito ja väkivaltaiset iskut puolin ja toisin. Lienee yhtä mahdotonta kuin ihmiskunnan ajoittaiset unelmat pysyvästä rauhasta kaikkialla maailmassa. Väkivaltahan tunnustetaan ihmislajin ominaisuudeksi.

Täydennyksesi lisään vielä, että lokakuun 10. Gazaan saatiin Yhdysvaltain johdolla jonkinlainen tulitauko panttivankien vaihtoineen. Marraskuun 24. Ylen Kulttuuriykkösessä ruodittiin asiantuntijavoimin kysymystä: Miten mediat ovat onnistuneet Gazan sodan uutisoinnissa?  Vastauksista kävi ilmi, että yhden valtion malli on palestiinalaisten tavoite. Suosittelen kuunneltavaksi.

 

Asiasisällöltään runsasta Stewartin kirjaa oli helppo lukea, sillä luvut ovat lyhyitä ja niiden alusta löytyy kartan lisäksi selkeä johdanto. Otsikkojakin kiittelen. Useimmista kartoista saati paikannimistä en tosin saanut selvää suurennuslasillakaan. Huomasin myös, että kirjoittaja olisi hyötynyt korjauslukemisesta. Muun muassa tilkesanoja olisi joutanut poistettavaksi.

Suosittelen yhtä lailla Terhi Törmälehdon Israel-aiheista romaania He ovat suolaa ja valoa, joka sai paljon huomiota viime vuonna. Siitä kirjoitin tämän blogijutun.

***

Kysyin vielä Copilot-tekoälyltä, milloin ja miksi Jerusalem hävitettiin. Tässä vastaus:

Jerusalem hävitettiin kahdesti: ensin babylonialaisten toimesta vuonna 587/586 eaa. ja myöhemmin roomalaisten toimesta vuonna 70 jaa. Molemmilla kerroilla syynä oli kapina suurvaltaa vastaan, mikä johti kaupungin tuhoon ja temppelin hävittämiseen.

 Ensimmäinen hävitys (587/586 eaa.)

- Aika: Babylonian kuningas Nebukadnessar tuhosi Jerusalemin vuonna 587/586 eaa. (lähteistä riippuen).

- Syy: Juudan kuningas Sidkia kapinoi Babylonian valtaa vastaan. Tämä johti Babylonian armeijan piiritykseen ja lopulta kaupungin tuhoon.

- Seuraukset:

- Ensimmäinen temppeli poltettiin.

- Juudan kansa vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan.

- Raamatun mukaan tapahtuma nähtiin Jumalan rangaistuksena kansan uskottomuudesta.

Toinen hävitys (70 jaa.)

- Aika: Rooman armeija, keisari Vespasianuksen pojan Tituksen johdolla, valtasi Jerusalemin viiden kuukauden piirityksen jälkeen vuonna 70 jaa..

- Syy: Juutalaiset kapinoivat Rooman valtaa vastaan ensimmäisen juutalaissodan aikana (66–73 jaa.).

- Seuraukset:

- Kaupunki tuhottiin laajasti.

- Toinen temppeli poltettiin ja hävitettiin, mikä merkitsi juutalaisille valtavaa uskonnollista ja kulttuurista katastrofia.

- Arvioiden mukaan kymmeniä tuhansia ihmisiä kuoli, ja suuri osa väestöstä joutui orjuuteen tai hajaantui.

- Juutalainen historioitsija Flavius Josephus kuvasi tapahtumaa yksityiskohtaisesti.

Merkitys

- Babylonian hävitys johti pakkosiirtolaisuuteen ja synnytti juutalaisen diasporan ensimmäisen aallon.

- Roomalaisten hävitys katkaisi temppelijumalanpalveluksen perinteen ja johti rabbiinisen juutalaisuuden syntyyn.

- Molemmat tapahtumat ovat keskeisiä juutalaisessa ja kristillisessä historiassa, ja niitä pidetään käännekohtina Lähi-idän uskonnollisessa ja poliittisessa kehityksessä.

Maaliskuisia päiviä

 

Otava on julkaissut 2024 Terhi Törmälehdon romaanin He ovat suolaa ja valoa, 349. Ostin kovakantisen kirjan ja luin sen eilen loppuun. Kirja on herättänyt huomiota ja siitä on tehty juttuja sekä Kulttuuriykköseen, lehtien palstoille että blogeihin. Kirja säpsähdyttää paneutumalla kristilliseen sionismiin suomalaisesta naisnäkökulmasta. 

Israeliin matkustaa kolme naista samalla lentokoneella maaliskuun alussa 2024. Yksi on toimittaja, toinen lääkäri, kolmas saksan maikka Pohjois-Suomesta. Rakenne avautuu lukijalle päiväkirjamerkintöinä siten, että jokaiseen 11 päivästä sukelletaan lauseella Raamatusta. Lääkäri ja maikka rukoilevat usein, lääkäri jopa miehensä kanssa puhelimitse. Teksti vaihtelee lääkäri-Susannan ja opettaja-Anun kokemuksina, joita ryydittää pohdiskelu Jumalasta, hänen lähettämistään merkeistä ja ympäristön havainnoinnista. Varsinkin Anu etsii merkkejä, jotta voisi suunnistaa oikeaa polkua. Susanna puolestaan on varma valinnoistaan. Hän on lähtenyt tekemään töitä Länsirannalle juutalaissiirtokuntien laajentamiseksi. Toimittaja kerää aineistoa juttuunsa Lähi-Idästä ja näkyy vain satunnaisesti päiväkirjamerkinnöissä.

Anu on valmistautunut matkaan opiskelemalla Duolingon avulla hepreaa. Niinpä hän osaa sen verran kieltä, että pääsee jutun alkuun kauniin miehen kanssa bussissa tai ratikassa. Anu kaipaa kosketusta, mutta epäilee lukevansa merkkejä väärin. Ihmeeltä tuntuu, kun Anu ja mies päätyvät pian rakastelemaan. Anu ei pysty kertomaan suurenmoisesta kokemuksesta vakituiselle uskotulleen Emmalle saati pietareiksi mainituille uskonyhteisölle. Tekstiviestit singahtelevat. Mies asuu Tel Avivissa. Ei aikaakaan, kun Anu jo matkustaa Jerusalemista tunnin verran junalla merenrantakaupunkiin. Miehen asunnosta tulee parin lemmenpesä. Avara meri ja aurinkoinen ranta sävyttävät onnea, kunnes Anu alkaa uumoilla kaiken kuitenkin loppuvan.

Paljon ankaramman kuvan matkalla olosta lukija saa Susannalle luoduista kokemuksista. Hän paiskii töitä juutalaisten palestiinalaisten maille perustamalla viinitarhalla. Siellä oksitaan kasveja kasvukautta varten. Monesta maasta samaa työtä on tullut tekemään useita naisia. He asuvat yhdessä pienessä parakissa ja nukkuvat kerrossängyissä kuunnellen ja haistellen toistensa puhinoita. Yksi videoi juttujaan jollekin alustalle. Kaikki ovat varmoja oikealla asialla olemisestaan, kuten Raamatussa vakuutetaan.

Itsevarma Susanna joutuu puolustuskannalle, kun sekä liberaaliksi papiksi luonnehdittu aviomies että pariskunnan ainoa poika, Emppu, vaativat selityksiä, mitä äiti oikein tekee. Eihän hänen pitänyt mennä Länsirannalle. Romaanin loppupuolella käy ilmi, että Susanna on valmis jopa taistelemaan juutalaispoikien rinnalla, kun nämä hyökkäävät yöllä palestiinalaisten viljelyksille. Susanna heittelee kiviä siinä kuin pojat ja satuttaa pahasti palestiinalaistyttöä. Näissä vaiheissa tarinaan piirtyy jännitystä niin, etten enää voinut heretä lukemasta, vaan annoin mennä yhtä kyytiä loppuun asti. 

Hienosti kirjailija jättää Susannan tilanteeseen, jossa hänelle selviää, että juutalaispoika on tullut kuvanneeksi äidin roiston hommissa tämän puhelimella, josta oli yhteys auki Suomeen Emppu-pojan puhelimeen. Korvissa kaikuu jotenkin tähän tapaan: Äiti, mitä sinä teet?

Havahtuuko Susanna tajuamaan omat sekä muiden kristittyjen ja juutalaisten teot rikoksiksi palestiinalaisia kohtaan? Joutuvatko pojat vastuuseen palestiinalaisten omaisuuden tuhoamisesta?

Ennen kuin näin pitkällä ollaan, Anu on tarvinnut apua lääkäri-Susannalta. Anu kutiaa hillittömästi alapäästään. Hän epäilee hiivalehahdusta, mutta pelkää sukupuolitautia. Susanna toteaa hiivan, lääkitsee ja sanoo suoraan, ettei Anun pidä kuvitella itseään synnyttämään lapsia juutalaiselle miehelle. Tämän on löydettävä itselleen juutalainen vaimo ja huolehdittava, että valittu kansa karttuu. 

Anun rakkaus mieheen lopahtaa. Paluulento on edessä, arki koulussa samoin. Ei tullut Anu sen paremmin kuin Susanna temmatuksi taivaaseen, vaikka kumpikin oli valmistautunut maailmanloppuun ja tunsi kuuluvansa valittuihin.

Kaikkine Raamattuun viittaamisineen romaani tarjoilee minulle ennen kokemattomia pohdiskeluja ihmeellisten tapahtumien ohessa. Sävykäs kieli ja oivallinen rakenne kannattelevat kaikkea esiin tuotua. On kiehtovaa ajatella Törmälehtoa myös kollegana, äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana, sekä vieläpä opettajien kouluttajana. Oletan hänen työskentelevän lehtorina harjoittelukoulussa, koska hänen tiedoissaan ei mainita yliopiston opettajankoulutuslaitosta.