Uutta, outoa, ihmeellistä

 

Hesarissa ilmestyi tämä Tommi Melenderin arvostelu Jon Fossen Septologian osista I-II nimellä Toinen nimi. Olin jo jyvällä Fossen erityisestä laadusta pienoisromaanin Aamu ja ilta perusteella, kuten blogijuttu vahvistaa. Niinpä Melenderin meditatiiviseksi arvioima teos piti saada saman tien luettavaksi. Paneudun teokseen myöhemmin lukukokemuksena. Nyt on aika kirjoittaa teknisistä välineistä.

Ostin yli 400-sivuisen Toinen nimi -teoksen e-versiona, joka lennossa latautui uuteen Kobo Readeriini. Se mokoma on yhteydessä Internetiin. Onhan minulla myös Kobo-sovellus tietokoneessa. En siis enää tarvitse piuhoja kirjan lataamiseen, kuten vanhaan, kuluneeseen Sony Readeriin. Se jouti matkakumppaniksi naapurille sisällään muutama hyvä kirja. Uusi läppäri näet vaati Readeriltakin sellaisia teknisiä ominaisuuksia, joita vanhassa ei ollut. Kobo Readerilla niitä on.

Kolme kuvaa näyttävät pienen ihmeen päältä, sisältä ja suojakuoren peittämältä takakannelta. Kuvien säätely on sitä sun tätä, sillä myös ilmainen kuvankäsittelyohjelma on uusi. Kaipaan entistä, mutta sekään ei enää toiminut nykyisessä Think Bookissa. Edes kuvien pienentäminen blogikäyttöön ei ota onnistuakseen, rajaukset sentään jotenkuten.

Luen mieluimmin melko isokokoisia kirjaimia. Niinpä sivulle mahtuu kerrallaan niukanlaisesti tekstiä. Fonttikokoa pienentämällä tilanne muuttuisi. Homma käy helposti, samoin sivun kääntö kevyesti napauttamalla oikeasta alalaidasta.

Kovakantisiakin opuksia kotoani löytyy, jopa ihan tuoreita. Mutta pulmana on niiden säilytys, sillä vain yksi kapoinen hylly on käytössä. Sekin esittäytyy tässä:

Jakelen romaaneja kavereille, kun tarvitsen väljyyttä alahyllylle. Ehkä voisin tyystin poistaa myös kolme osaa sanakirjoja. Niitä en ikinä selaa, kun on käytössä tämä läppäri ja sen seitsemän hakumahdollisuutta.

Huomaa myös oikealla pilkottava keppi. Se on tuiki tarpeen niska-hartiajumpassa.

Uutta, outoa ja ihmeellistä on myös se, etten julkaise tätä juttua FB:ssa. Poistuin siitä sekä Instagramista jokunen päivä sitten lopen kyllästyneenä toistuviin sotkuihin.