Kaksi epätavallista teatteri-iltaa

Sekä viime että edellisenä perjantaina suunnistin teatteriin. Ensin näin täysin uusitussa Turun kaupunginteatterissa sen Sopukka-nimisellä näyttämöllä E.L. Karhun (e Emilia Pöyhönen) Prinsessa Hamletin nukketeatterisovituksena. Se on yhteistuotantoa Aura of Puppets -ryhmän kanssa. Tuloksena on näytelmä "mielen paloista, peloista ja syvyyksistä".

Sain viime tingassa Turun Teatterikerhosta lipun esitykseen.  Itse näytelmästä tiesin vain sen, että sovitus on nukketeatteriversio ja esittäjät ovat mestarillisia. Heidän taidoistaan vakuutuin taannoin, kun näin Erittäin hyvä ystäväni Paroni von Münchhausen
-esityksen. Totta kai kirjoitin siitä blogijutun.

Vasta Prinsessa Hamletin nähtyäni rupesin selvittämään, mitä tietoja itse näytelmästä löytyy. Nettihauillahan niihin osuu. Q-teatterissa kohahduttaneesta esityksestä on tarjolla useita mainintoja. Muun muassa Helsingin Sanomissa 8.3.2017 Maria Säkö ilmoittaa jo otsikossa, että "Emilia Pöyhönen kirjoitti Hamletista prinsessan, koska naisten hulluus on yhtä tärkeää kuin miesten".

Turun Sanomissa 18.2.2017 Outi Lahtinen puolestaan kysyy:

Kun prinssi Hamlet kirjoitetaan, sanotaan ja näytellään prinsessa Hamletiksi, mikä muuttuu? Q-teatterin Prinsessa Hamletissa paljon on toisin.

Toisaalta tarina ei ehkä välttämättä sittenkään ole muuttunut, vaan kääntynyt, kiertynyt tai asettunut eri asentoon. Silti Hamletilla on edelleen vakavia ongelmia itsensä, perheensä, asemansa ja ympäröivän maailman kanssa. Kuolemanvakavia.

 Olisinpa lukenut näitä juttuja ennakkoon! Monesti olen näet hypännyt esitysten kyytiin ihmeemmin valmistautumatta ja silti ainakin kuvitellut nappaavani kiinni näytelmän sanottavasta. Nyt kävi huonosti. Ensimmäisen näytöksen seurasin ihmeissäni nukettajien taidokasta työskentelyä kookkaiden nukkiensa kanssa, mutta en tajunnut lainkaan, mistä on kyse. Samoin tuntui olevan vieressäni istuvan laita, kun väliajalla pääsimme juttusille. Toisen näytöksen mittaan kapusin pikku hiljaa kärryille, vaikken sinne kunnolla päässyt koko pitkän esityksen mittaan: liki kolme tuntia väliaikoineen. Kaiken kukkuraksi palelin. Komeasti korjatussa teatteritalossa toimii myös ilmastointi niin tehokkaasti, etten lyhythihaisessa puserossa ja kevyessä toppaliivissä pysynyt riittävän lämpimänä.

Pari iltaa sitten Turun teatterikerhon kautta lippunsa varanneet näkivvät Tanssiteatteri Erissä esityksen nimeltä Sata lasissa - Rakkauden viiltoja. Pääsylipun ohessa sain hyppysiini sekä ohjelman että Tommi Kinnusen kirjasen, johon präntättyjen tekstien pohjalta Eeva Soini ja Lassi Sairela ovat luoneet koreografiat. Yhteistyö kirjailijan kanssa mainitaan tanssiteatterin uudeksi aluevaltaukseksi.

Ihmisen elämänkaari lapsuudesta nuoruuden kautta aikuisuuteen kattavat riemastuttavasti ensimmäisen näytöksen. Tarinat puhuttelevat sekä ääneen että koreografisesti tulkittuina. Väliajan jälkeen seuraa pohdintaa harmaantuvista yli viisikymppisistä. Sivustakatsojan ääntä kuunnellaan tovi. Sitten edetään vanhuuteen ja leskeyteen, kunnes lopulta riemuitaan 100-vuotisynttäreillä. Juhlavuoden tapahtumia koko esitys.

Samoin kuin Prinsessa Hamletin nukketeatteriversiossa myös tanssiteatterissa esittäjien taidokkuus vetoaa vahvasti katsojaan. Erin esityksessä nautin puhe- ja musiikkiosuuksista yhtä lailla kuin huikaisevan ilmeikkäistä tansseista. Kaiken ikäiset ihmiset saavat oivan luonnehditansa paitsi tekstein myös koregrafisin elementein. Tällä kertaa pysyin hyvin kyydissä tarinan vaihtuvissa käänteissä...

Mainio ilta, jonka päätteeksi aplodeja läpsytettiin niin, että esittäjät saivat kirmata useaan kertaan kumartelemaan ja kiittämään omasta puolestaan. 

PS Harjoitusvaiheesta löysin tämän videoklipin. Suosittelen.